Helmikuun viimeinen päivä. Käsittämätöntä. Mihin helmikuu meni? Vastaus löytyy almanakkaan katsoessa: opiskeluun...

Täällä Gotlannissa opiskelu on aivan eri luokkaa kuin Turussa. Olen tainnut jo aiemminkin siitä mainita ;) Tää on rankkaa jopa näille ruotsalaisille luokkatovereilleni, hekin kulkevat jaksamisen rajamailla, joten sinänsä ei ole ihme, että miekin kuljen hämärän rajamailla. Olen hidas lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja, nykyään sentään ymmärrän jo niitä sen verran ettei joka kappaleen kohdalla tarvitse kaivaa sanakirjaa esille, mutta silti keskimäärin lukuvauhtini on 10 sivua tunnissa. Jos luettavaa on useita satoja sivuja niin aikaa kuluu ihan kiitettävästi.

Meillä ei ole täällä tenttejä vaan seminaareja. Tämän hetkinen opettajamme rakastaa niitä, sillä niissä opettaja pääsee kaikista helpoimmalla. Seminaareihin luetaan 1-3 kirjaa ja siellä sitten keskustellaan kirjasta ja ajatuksista, mitä se/ne herätti. Opettaja saattaa kysyä jokaiselta yksityiskohtaisia kysymyksiä kirjasta varmistaen näin, että oppilas on lukenut kirjan. Aikaa kysymyksen pohtimiseen ei ole vaan vastaus pitää antaa heti. Nykyinen opettajamme haluaa suullisen seminaarimme lisäksi kirjallisena muutaman sivun "referaatin" kirjasta/kirjoista, jotta hän voi kontrolloida, että todella olemme lukeneet kirjan. Sinänsä ajatus seminaareista on ok, mutta kun aikaa lukea kirja(t) on viikko ja silloin on samalla tietenkin luentoja päivittäin, niin on onni, että kirjan ehtii lukea edes kerran. Sitten pitää vääntää vielä se referaatti ja yrittää puhua seminaarissa jotain viisasta kirjasta, jotain mitä kukaan muu ei ole puhunut, niin ei se onnistu miulta. Mie en vieläkään tykkää puhua ruotsia spontaanisti painostamalla ja koska olen väsynyt kun olen lukenut/kirjoittanut yömyöhään, koska aika ei riitä miulle, niin olen puhki joka seminaarissa. Ja kun siitä seminaarista on päästy on seuraavan seminaarin aika. Tuntuu, ettei tällä painajaisella ole päätöstä.

Lisäksi luemme tällä hetkellä kahta kurssia rinnakkain, mikä Suomessa on ihan normaalia, mutta täällä harvinaisempaa. Se tietää vaan, että joka viikko meillä on myös jonkunlaisia ryhmätöitä seminaarien ohessa ja niihinkin pitää lukea vaikka kuinka paljon, sitten tehdä esitelmä ja lopulta kirjallinen osuus ja aikaa tähän kaikkeen on vajaa viikko. Täällä tosiaan osataan imeä kaikki mehut opiskelijasta.

Tällä viikolla meillä tosiaan oli seminaari tiistaina ja torstaina ryhmätyön esitelmä, jonka aiheen olimme saaneet edellisellä viikolla. Meidän ryhmä päätti keskittyä ensiksi seminaariin ja olimme jo tiistaiaamuna ihan kuolleita, mutta siitä johtuen hysteerisiä ja meillä oli itse asiassa hauskaa, mikä ehkä pelasti päivämme, sillä muuten olisimme olleet vaan todella kypsyneitä. Seminaarin jälkeen meillä oli tietenkin tavallisia luentoja ja sen jälkeen oli ryhmätyön vuoro. Pikaisen laskutoimituksen suoritettuamme totesimme, että emme ehdi tehdä ryhmätyötä jos emme tee sitä yötä päivää, minkä takia mie pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin ryhmämme luokse Backgatanille =) Muutto ystävieni luokse itse asiassa teki ryhmätyöstä hauskemman, sillä siten meillä ei ollut paniikkia kellonajoista milloin teimme työtä vaan todellakin pystyimme tekemään töitä kellon ympäri =) Ystävieni kämppä on niin suuri, että miulla oli siellä oma huone ja muutenkin kotoisaa =) Ja näköala, se on oli upea joka huoneesta.

Koska olimme tulla hulluksi neljän seinän sisällä näin upeana päivänä, päätimme lähteä pienelle kävelylenkille meren rantaan. Ratkaisu oli loistava, sillä heti ulospäästyämme paniikkimme ryhmätyöstä lieveni ja muistimme, ettei koulu ole koko elämää - vaikka täällä opettajat yrittävät niin vakuuttaakin - ja että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin koulu. Lisäksi keskiviikko oli viimeinen talvipäivä täällä Gotlannissa, nyt on selkeästi kevät kurineen, loskineen ja laulavine lintuineen.

Olen jo aiemmin näyttänyt täällä, miltä ystävieni parveke näyttää, mutta nyt siellä oli vielä enemmän lunta kuin viimeksi, minkä takia he päättivät vihdoin ja viimein tyhjentää sen lumesta.

Kun oli tottunut siihen lumimäärään parvekkeella niin oli hämmentävää nähdä taas meri ja maisema ylipäätään. Istuimme tuijottamassa jonkun aikaa sitä hiljaa hämmentyneinä ennen kuin palasimme taas ryhmätyön pariin. "Wau! Tämä olisi pitänyt tehdä viikkoja sitten", oli ystäväni kommentti. "Joo, niin olisi", oli vastaus tälle.

Saimme kuin saimmekin suullisen esityksen kasaan torstaiaamuksi. Sitä ennen jokainen meistä sai paniikkikohtauksen vuorollaan ja itkimme epätoivoamme. Kun sitten oli esitysten vuoro, seurasimme kauhulla muiden esityksiä, sillä me olimme valinneet täysin toisen lähestymistavan aiheeseen kuin muut ja tauolla jo mietimme epätoivoisina, että pystyisimmekö muuttamaan esitystämme vielä jotenkin, mutta päätimme pitäytyä siinä, sillä emmehän mitenkään pystyisi muuttamaan PowerPoint esitystämme. 2/3 ryhmästämme oli totaalisen hysteerisiä ennen vuoroamme ja tirskuimme vedet silmissä penkkirivissämme - voi sitä väsymyksen määrää =D Esitys meni hyvin, jollei jopa loistavasti. Mie osasin puhua ruotsia - hämmentävää - ymmärsin melkein kaikki kysymykset - mutten todellaakaan vastannut niihin - ja opettaja oli tyytyväinen =) Niin olimme mekin =) Sen jälkeen kipitimme kotiin, lepäsimme hiukan, toiset nukkuivat, mutta mie olin liian väsynyt nukahtamaan, joten tein kirjallista osuuttamme. Toisten herättyä aloimme taas hommiin ja puolen yön aikaan totesin, että mie olen liian väsynyt kirjoittamaan yhtään järkevää lausetta ruotsia ja lähdin kotiin. Toiset jäivät vielä kirjoittamaan omia osuuksiaan.

Oli hämmentävää tulla kotiin kahden yön poissaolon jälkeen. Tuntui, että siitä oli ikuisuus kun olin viimeksi ollut kotona, mutta mikään ei ollut muuttunut. Postiakin oli vain kaksi korttia. Ulkona tosin kaikki oli muuttunut: kevät oli tullut ja oli kummallista nähdä asfalttia ja kävellä jalkakäytävällä. Yhden aikaan yöllä ystäväni soitti ja ehdotti uutta muotoilua kirjalliseen osuuteemme, se kuulosti hyvältä. Aamulla herätessäni aloin taas hommiin. Olin tuhottoman väsynyt ja epätoivoinen, aamuitkuni jälkeen luin edellisen päivän aikaansaannokseni ja totesin, että hommaa olikin vähemmän kuin oletin ja aloin innolla työhön. Muut saivat osuutensa aiemmin valmiiksi, olivathan he tehneet sitä yöllä, ja lähettivät ne miulle. Kokosin osat kasaan, lisäsin pari karttaa ja kolmen jälkeen iltapäivällä se oli valmis! Lähetin sen opettajalle ja lähdimme kirja-aleen =)

Opiskelu täällä todella on näin rankkaa kuin miltä se kuulostaakin. Koko ajan sitä kulkee jaksamisensa rajamailla, mikä tuntuu älyttömältä, sillä eihän koulu todellakaan ole niin tärkeää, että oman terveytensä siihen uhraisi, mutta niin se vaan on. Siksi olimmekin hurjia ja päätimme, että pidämme vapaan viikonlopun =D Aivan mieletöntä! Ja niin olemme tehneet ja siitä niin nauttineet. Osa meistä on valvonut yöt ja katsonut olympialaisten viimeisiä lähetyksiä, mie olen nukkunut kuin pikku porsas ja katsonut pari elokuvaa, mitkä ostin perjantaina itselleni kiitokseksi jaksamisesta =) Eilen katsoimme Melodifestivaalit ja teimme pizzaa. Tänään ehkä luen jotain romaania, en ole vielä päättänyt. Mutta olemme me siivonneetkin ja olleet kävelyllä tuolla loskassa ja kurassa =) Aurinkokin näyttäytyi eilen hetken verran ja mie tietenkin oli heti ulkona kuvaamassa Visbyn kevättä.