Tässä Melodifestivaalien huumassa ei pidä unohtaa Vancouverin olympialaisia, joita pidetään Kanadassa, tuossa Pohjois-Amerikan paremmassa puoliskossa - ainakin kanadalaisten mielestä ;) Luokkani omaa kansalaisuuksia neljästä eri maasta, mikä tekee luokastamme poikkeuksellisen kansainvälisen, kun ottaa huomioon, että mie olen ainut virallinen vaihto-oppilas nyt kun Australian vaihto-oppilaamme pakeni paikkaan, missä puhutaan englantia ruotsin lisäksi - ja siellä kuulemma on kaikki muutenkin paremmin. Tämä eri kansalaisuuksien sekalmelska tekee olympialaisistakin mielenkiintoisemman, sillä perinteisen Suomi-Ruotsi vastaan asettelun lisäksi pääsee kilpailemaan kahta muuta maata vastaan samalla hinnalla ja seuraamaan muiden menestymistä - ja Suomen epäonnistumista, kuten olemme saaneet viimeksi tänä yönä sitä todistaa.
Maaottelumme mitalitaulukossa on Norja tällä hetkellä ehdottomassa johdossa. Se on kolmantena 10 mitalillaan (5 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia) ja me kaikki muut olemme Norjaa vastaan - kuten myös äitini =) Ruotsilla ja Sveitsillä on kova taistelu seuraavasta sijasta, sillä Sveitsillä on 4 kultaa ja Ruotsilla vain kolme, mutta Ruotsilla on nyt mitaleita enemmän - kiitos hetken sitten päättyneen miesten hiihdon - joten se on sijalla 7 ja Sveitsi sijalla 8. Ruotsin muut mitallit tällä hetkellä ovat siis 1 hopea ja 2 pronssia ja Sveitsillä yksi pronssi kultien lisäksi. Suomesta ei tarvitse puhua.
Suomen huono menestys on mahdollistanut miun oman kansainvälistymisen, itse asiassa äitini sen aloitti. Hän soitti miulle yhtenä iltana, kun luin seminaariin täyttä päätä ja onnitteli iloisesti. Kiitin iloisesti ja samalla pääni mietti kuumeisesti yrittäen päästä pois restaurointihistorian kiemuroisesta maailmasta, että onko miulla synttärit, nimpparit vai olenko saanut lapsen, kunnes äitini totesi, että olen saanut kultaa. Olin entistä iloisempi, mutta miun oli pakko kysyä: "Mistä?" "Hiihdosta." "No, sehän kiva" vastasin iloisesti ja muistelin ankarasti viime päivien tapahtumia ja tulin siihen lopputulokseen, että en ole hiihtänyt yli 10 vuoteen, joten sen on täytynyt olla joku muu ja se joku muu oli lopulta ruotsalainen naishiihtäjä. Äitini oli tajunnut, että hän voi kannustaa Ruotsia, sillä olenhan tällä hetkellä "ruotsalainen" =) Ja koska yksi parhaimmista ystävistäni täällä on Sveitsistä niin katson olevani myös sveitsiläinen, mutta Norja saa olla ihan yksinään, siitä me ei välitetä vaan kilpaillaan sitä vastaan ;)
Niinpä viime päivät ja yöt olen saanut iloita niin monesta menestyksestä ja jännittää luu kurkussa, kuinka käy esim. Sveitsi-Norja jääkiekko-ottelussa - se olikin muuten tuskaisen jännittävä peli, jonka jatkoajalla onneksi Sveitsi voitti (HÄHÄÄ NORJA!!!). Mäkihypyssä olen saanut iloita Sveitsin Ammanin puolesta ja hiihdossa Ruotsin. Äsken liikutuin itsekin ihan kyyneliin, kun juontaja/kommentaattori/valmentaja (mies) itki liikutuksesta Ruotsin hienon menestyksen vuoksi. Ei siinä voinut muuta kuin iloita heidän puolestaan ja tirauttaa muutama kyynel heidän mukanaan. Ei ne mitallit helpolla tule - kuten olemme me suomalaisetkin saaneet huomata. Mutta toisaalta tirautin muutaman kyyneleen täällä kotonakin mäkimiestemme vuoksi, erityisesti Ahosen. Hänelle, jos kelle, olisi niin suonut sen henkilökohtaisen olympiamitallin ja sitten kävi näin. Seppo Räty osaisi sanoa nyt suorat sanat. Mutta voitimmehan me hopeaa, kiitos Peetu! Ja se kisa oli hieno. En nähnyt itse kisaa, mutta karsinnat kyllä katsoin ja voi että Peetun isot hypyt näyttivät niin kevyiltä ja helpoilta, että ei voinut kuin ihastella =) JEE!
Niin, kiitos SVT:n, mie pystyn katsomaan kisat suorana netin kautta =) Itse asiassa voin katsoa kaikkia lajeja yhtäaikaa, mikä tarkoittaa sitä, että voin pitää samaan aikaan monta ikkunaa auki ja jännittää/huutaa/kirota koko ajan =D Jääkiekko on pahin laji, ex-mieheni muistaa varmasti sen, kuinka eläydyn matsiin kuin matsiin. Maanantaiaamuna aikaisin on Suomi-Ruotsi matsi, siitä voi tulla mielenkiintoista. Harkitsen pitäisikö miun mennä jonkun luokkatoverini luo katsomaan sitä ;) Katsotaan miten käy... Ääntä tulen pitämään joka tapauksessa =D
Mutta vaikka Suomi pitää maaottelussamme jumbosijaa (22.) yhdellä hopeallaan niin kaikki toivo ei vielä ole menetty. Vielä me voimme saada mitalin/mitaleita esim. kaunoluistelussa ja jääkiekossa, joten jatketaan me jännittämistä. Jääkiekossa sitä jännitystä ainakin riittää ja siinä, jos missä, pääsee koko kansainvälinen maaottelumme kisailemaan kunnolla toisiaan vastaan =) - ja siinä lajissa me kaikki kolme voitamme Norjan, JEEE!!!! Ja jännittämisen ohessa voimme lukea Ilta-Sanomien Vancouver 2010-blogia, jota pitävät Ilta-Sanomien 6 urheilutoimittajaa ja he ovat luvanneet kertoa blogissaan kaiken epäoleellisen ja ainakin tähän asti he ovat pitäneet lupauksensa ;) Hyviä urheiluhetkiä! =D
Maaottelumme mitalitaulukossa on Norja tällä hetkellä ehdottomassa johdossa. Se on kolmantena 10 mitalillaan (5 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia) ja me kaikki muut olemme Norjaa vastaan - kuten myös äitini =) Ruotsilla ja Sveitsillä on kova taistelu seuraavasta sijasta, sillä Sveitsillä on 4 kultaa ja Ruotsilla vain kolme, mutta Ruotsilla on nyt mitaleita enemmän - kiitos hetken sitten päättyneen miesten hiihdon - joten se on sijalla 7 ja Sveitsi sijalla 8. Ruotsin muut mitallit tällä hetkellä ovat siis 1 hopea ja 2 pronssia ja Sveitsillä yksi pronssi kultien lisäksi. Suomesta ei tarvitse puhua.
Suomen huono menestys on mahdollistanut miun oman kansainvälistymisen, itse asiassa äitini sen aloitti. Hän soitti miulle yhtenä iltana, kun luin seminaariin täyttä päätä ja onnitteli iloisesti. Kiitin iloisesti ja samalla pääni mietti kuumeisesti yrittäen päästä pois restaurointihistorian kiemuroisesta maailmasta, että onko miulla synttärit, nimpparit vai olenko saanut lapsen, kunnes äitini totesi, että olen saanut kultaa. Olin entistä iloisempi, mutta miun oli pakko kysyä: "Mistä?" "Hiihdosta." "No, sehän kiva" vastasin iloisesti ja muistelin ankarasti viime päivien tapahtumia ja tulin siihen lopputulokseen, että en ole hiihtänyt yli 10 vuoteen, joten sen on täytynyt olla joku muu ja se joku muu oli lopulta ruotsalainen naishiihtäjä. Äitini oli tajunnut, että hän voi kannustaa Ruotsia, sillä olenhan tällä hetkellä "ruotsalainen" =) Ja koska yksi parhaimmista ystävistäni täällä on Sveitsistä niin katson olevani myös sveitsiläinen, mutta Norja saa olla ihan yksinään, siitä me ei välitetä vaan kilpaillaan sitä vastaan ;)
Niinpä viime päivät ja yöt olen saanut iloita niin monesta menestyksestä ja jännittää luu kurkussa, kuinka käy esim. Sveitsi-Norja jääkiekko-ottelussa - se olikin muuten tuskaisen jännittävä peli, jonka jatkoajalla onneksi Sveitsi voitti (HÄHÄÄ NORJA!!!). Mäkihypyssä olen saanut iloita Sveitsin Ammanin puolesta ja hiihdossa Ruotsin. Äsken liikutuin itsekin ihan kyyneliin, kun juontaja/kommentaattori/valmentaja (mies) itki liikutuksesta Ruotsin hienon menestyksen vuoksi. Ei siinä voinut muuta kuin iloita heidän puolestaan ja tirauttaa muutama kyynel heidän mukanaan. Ei ne mitallit helpolla tule - kuten olemme me suomalaisetkin saaneet huomata. Mutta toisaalta tirautin muutaman kyyneleen täällä kotonakin mäkimiestemme vuoksi, erityisesti Ahosen. Hänelle, jos kelle, olisi niin suonut sen henkilökohtaisen olympiamitallin ja sitten kävi näin. Seppo Räty osaisi sanoa nyt suorat sanat. Mutta voitimmehan me hopeaa, kiitos Peetu! Ja se kisa oli hieno. En nähnyt itse kisaa, mutta karsinnat kyllä katsoin ja voi että Peetun isot hypyt näyttivät niin kevyiltä ja helpoilta, että ei voinut kuin ihastella =) JEE!
Niin, kiitos SVT:n, mie pystyn katsomaan kisat suorana netin kautta =) Itse asiassa voin katsoa kaikkia lajeja yhtäaikaa, mikä tarkoittaa sitä, että voin pitää samaan aikaan monta ikkunaa auki ja jännittää/huutaa/kirota koko ajan =D Jääkiekko on pahin laji, ex-mieheni muistaa varmasti sen, kuinka eläydyn matsiin kuin matsiin. Maanantaiaamuna aikaisin on Suomi-Ruotsi matsi, siitä voi tulla mielenkiintoista. Harkitsen pitäisikö miun mennä jonkun luokkatoverini luo katsomaan sitä ;) Katsotaan miten käy... Ääntä tulen pitämään joka tapauksessa =D
Mutta vaikka Suomi pitää maaottelussamme jumbosijaa (22.) yhdellä hopeallaan niin kaikki toivo ei vielä ole menetty. Vielä me voimme saada mitalin/mitaleita esim. kaunoluistelussa ja jääkiekossa, joten jatketaan me jännittämistä. Jääkiekossa sitä jännitystä ainakin riittää ja siinä, jos missä, pääsee koko kansainvälinen maaottelumme kisailemaan kunnolla toisiaan vastaan =) - ja siinä lajissa me kaikki kolme voitamme Norjan, JEEE!!!! Ja jännittämisen ohessa voimme lukea Ilta-Sanomien Vancouver 2010-blogia, jota pitävät Ilta-Sanomien 6 urheilutoimittajaa ja he ovat luvanneet kertoa blogissaan kaiken epäoleellisen ja ainakin tähän asti he ovat pitäneet lupauksensa ;) Hyviä urheiluhetkiä! =D
0 kommenttia: