Piti tulla tänne ihan pikaisesti infoamaan, kuinka kävi luokkamme sisäisessä maaottelussa Vancouverin olympialaisissa 2010 =)
Järjestys oli seuraava:
Järjestys oli seuraava:
- Norja (4. sija): 9 kultaa, 8 hopeaa ja 6 pronssia = 23 mitalia
- Sveitsi (6. sija): 6 kultaa ja 3 pronssia = 9 mitalia
- Ruotsi (8. sija): 5 kultaa, 2 hopeaa ja 4 pronssia = 11 mitalia
- Suomi (24. sija): 1 hopea ja 4 pronssia = 5 mitalia
Hmm... Mitäs tähän sanoisi... Norja voitti: höh! ;) Sveitsi oli toisena (JEEEE!!!!), Ruotsi kolmantena ja me vikana =D Sveitsin ja Ruotsin taistelu oli tasaista vääntöä koko ajan ja Backgatanilla oli jatkuva maaottelumeininki, kun siellä kävi =D Minnuu ei koettu uhkaksi, joten miun hämmentyneet ilonkiljahdukset, kun saimme jonkun mitalin, kuitattiin vain hymyllä - olisitte nähneet ilmeeni, kun Saarinen hiihti pronssia ;D
Mutta jääkiekko, se nostatti tunteita ja kovasti... Eka se, että Suomi hävisi Ruotsille miesten jääkiekossa... Silloin olin nöyrää poikaa ja yritin olla näkymätön, mutta vielä pahemmaksi se muuttui kun Ruotsi hävisi Slovakialle ja tipahti koko kisasta ulos. Se ei ollut hyvä tilanne, erityisesti kun Suomi oli jatkossa... Ja sitten kun naiset voitti Ruotsin pronssimatsissa.... Joo, se oli paha paikka... Pikkaisin uskalsin siitä kuitenkin iloita, mutta kun Suomi hävisi USAlle niin silloin luokkatovereiden sanallinen arkku aukeni ja sain loskaa niskaani, minkä ehdin. Kun Suomi voitti pronssiottelussa Slovakian, saman maan, jolle Ruotsi hävisi, niin sen jälkeen kaikki hiljeni. Tyyntä ennen myrskyä voisi sanoa. Onneksi näen koko luokkaani seuraavan kerran vasta torstaina, joten eiköhän myrsky vesilasissa ole siihen mennessä tyyntynyt ;)
Mutta hyvä Peetu! Hyvä Aino-Kaisa! Hyvä Suomen jääkiekkojoukkueet!!!! Ja hienoa Amman ja Ruotsin hiihtäjät!!! Oli ilo seurata teitä koulukiireiden keskellä edes tulosten verran =)
Ja seuraavaksi kannustamme Salem Al Fakirin Oslon Euroviisuihin. Vilauksen hänen mainiosta persoonasta ja jännästä kappaleesta saa painamalla tästä.
Mutta jääkiekko, se nostatti tunteita ja kovasti... Eka se, että Suomi hävisi Ruotsille miesten jääkiekossa... Silloin olin nöyrää poikaa ja yritin olla näkymätön, mutta vielä pahemmaksi se muuttui kun Ruotsi hävisi Slovakialle ja tipahti koko kisasta ulos. Se ei ollut hyvä tilanne, erityisesti kun Suomi oli jatkossa... Ja sitten kun naiset voitti Ruotsin pronssimatsissa.... Joo, se oli paha paikka... Pikkaisin uskalsin siitä kuitenkin iloita, mutta kun Suomi hävisi USAlle niin silloin luokkatovereiden sanallinen arkku aukeni ja sain loskaa niskaani, minkä ehdin. Kun Suomi voitti pronssiottelussa Slovakian, saman maan, jolle Ruotsi hävisi, niin sen jälkeen kaikki hiljeni. Tyyntä ennen myrskyä voisi sanoa. Onneksi näen koko luokkaani seuraavan kerran vasta torstaina, joten eiköhän myrsky vesilasissa ole siihen mennessä tyyntynyt ;)
Mutta hyvä Peetu! Hyvä Aino-Kaisa! Hyvä Suomen jääkiekkojoukkueet!!!! Ja hienoa Amman ja Ruotsin hiihtäjät!!! Oli ilo seurata teitä koulukiireiden keskellä edes tulosten verran =)
Ja seuraavaksi kannustamme Salem Al Fakirin Oslon Euroviisuihin. Vilauksen hänen mainiosta persoonasta ja jännästä kappaleesta saa painamalla tästä.
|
0 kommenttia: