•22.37
Se oli 28.8.2007, kun aloitin unelmoimaan Gotlantiin vaihtoon lähdöstä. Silloin opettajamme Ulla Seppälä-Kavén kertoi luokallemme orientoivissa opinnoissa mahdollisuudesta päästä vaihtoon sinne ja muistan kirjoittaneeni muistikirjaan "Gotlanti, Högskolan på Gotland <3" =) Siitä alkoi unelmointini, mutta itse asiassa se oli alkanut jo aiemminkin.
Ala-asteen toisella luokalla meidän piti päättää, mitä kieltä alamme lukemaan ensimmäisenä kielenä ja mie päädyin ystäväni Lauran kanssa ruotsin kieleen. Muistan vielä perusteeni asialle: englantia kuulee tv:stä paljon ja sitä puhutaan muutenkin kaikkialla, joten se on helppo oppia, kun taas ruotsi pysyy vieraana aina, jos sen opiskelua ei aloita aikaisin. No siinä kävi lopulta niin, että mie rakastuin ruotsin kieleen enkä oppinut englantia sitten kunnolla koskaan ;) Se siitä alkuperäisestä teoriasta ;) Rakkaus ruotsin kieleen alkoi siis jo ala-asteella. En tosin koskaan ollut hyvä siinä, mutta lukion kolmannella sain väittelemällä opettajan kanssa korotettua lopulliseen päästötodistukseeni sen kahdeksikoksi - epäilen kyllä, että yo-kokeessa saamani M vaikutti asiaan lopulta, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen joka tapauksessa.
Suomi on kaksikielinen maa, minkä vuoksi miun mielestä on tärkeää osata ruotsia. Suomenruotsalaiset ovat vähemmistö väestössämme ja vaikka he ovatkin vielä suurimmalle osalle suomenkielistä väestöä "svenska talande bättre folk", niin silti he ovat vähemmistö ja mie olen tottunut olemaan vähemmistön kannalla ja ajamaan heidän asiaa. Miun mielestä erityisen tärkeää on antaa suomenruotsalaisille mahdollisuus saada palvelua ruotsiksi sen sijaan, että nokka pystyssä toteaisi, että Suomessa puhutaan suomea. Ymmärrän senkin näkökannan, mutta miulle ruotsin kieli on aina ollut lähellä sydäntä ja olen halunnut oppia sitä paremmin.
Lukion jälkeen aloin haaveilemaan, että tahtoisin lähteä Ruotsiin töihin tai opiskelemaan oppiakseni kielen kunnolla, mutta se aina jäi. Haaveilinpa myös meneväni naimisiin suomenruotsalaisen kanssa ja opettavani lapsemme kaksikielisiksi, mutta eipä sekään suunnitelma edennyt kuin kokeiluasteelle. En kokenut olevani valmis lähtemään ulkomaille ennen kuin aloitin opiskeluni Turun ammattikorkeakoulussa syksyllä 2007, sillä silloin miulle selkeni hyvin kirkkaasti siellä luokassa Ullaa kuunnellessa tyräleikkauksesta toipuessa, että mie lähden Gotlantiin syksyllä 2009. Puhuin asiasta niin paljon luokkatovereillenikin, että he pitivät itsestään selvyytenä, että mie myös pääsen sinne: ei kukaan muu voi olla innokkaampi tai valmistuneempi lähtemään sinne kuin mie =) Joo, mie olen aika innokas, kun innostun jostain ;)
Tie Gotlantiin ei ole ollut helppo, vaikka aloinkin toteuttaa sitä jo lähes kaksi vuotta sitten, mutta nyt olen sinne lähdössä. Matkaliput on ostettu ja lähden Gotlantia kohti torstaina 20.8.2009 klo 21.00 Viking Isabellalla ja Visbyssä miun pitäisi olla perjantaina 21.8. klo 14.25. Tämä blogi tulee käsittelemään vaihto-oppilasvuottani, mutta ennen lähtöä käyn läpi niin tunteitani kuin kaikenlaisia käytännön asioitakin. Olen matkalla kohti unelmaani ja - taas kerran - pelkään sitä lähes kuollakseni...
Ala-asteen toisella luokalla meidän piti päättää, mitä kieltä alamme lukemaan ensimmäisenä kielenä ja mie päädyin ystäväni Lauran kanssa ruotsin kieleen. Muistan vielä perusteeni asialle: englantia kuulee tv:stä paljon ja sitä puhutaan muutenkin kaikkialla, joten se on helppo oppia, kun taas ruotsi pysyy vieraana aina, jos sen opiskelua ei aloita aikaisin. No siinä kävi lopulta niin, että mie rakastuin ruotsin kieleen enkä oppinut englantia sitten kunnolla koskaan ;) Se siitä alkuperäisestä teoriasta ;) Rakkaus ruotsin kieleen alkoi siis jo ala-asteella. En tosin koskaan ollut hyvä siinä, mutta lukion kolmannella sain väittelemällä opettajan kanssa korotettua lopulliseen päästötodistukseeni sen kahdeksikoksi - epäilen kyllä, että yo-kokeessa saamani M vaikutti asiaan lopulta, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen joka tapauksessa.
Suomi on kaksikielinen maa, minkä vuoksi miun mielestä on tärkeää osata ruotsia. Suomenruotsalaiset ovat vähemmistö väestössämme ja vaikka he ovatkin vielä suurimmalle osalle suomenkielistä väestöä "svenska talande bättre folk", niin silti he ovat vähemmistö ja mie olen tottunut olemaan vähemmistön kannalla ja ajamaan heidän asiaa. Miun mielestä erityisen tärkeää on antaa suomenruotsalaisille mahdollisuus saada palvelua ruotsiksi sen sijaan, että nokka pystyssä toteaisi, että Suomessa puhutaan suomea. Ymmärrän senkin näkökannan, mutta miulle ruotsin kieli on aina ollut lähellä sydäntä ja olen halunnut oppia sitä paremmin.
Lukion jälkeen aloin haaveilemaan, että tahtoisin lähteä Ruotsiin töihin tai opiskelemaan oppiakseni kielen kunnolla, mutta se aina jäi. Haaveilinpa myös meneväni naimisiin suomenruotsalaisen kanssa ja opettavani lapsemme kaksikielisiksi, mutta eipä sekään suunnitelma edennyt kuin kokeiluasteelle. En kokenut olevani valmis lähtemään ulkomaille ennen kuin aloitin opiskeluni Turun ammattikorkeakoulussa syksyllä 2007, sillä silloin miulle selkeni hyvin kirkkaasti siellä luokassa Ullaa kuunnellessa tyräleikkauksesta toipuessa, että mie lähden Gotlantiin syksyllä 2009. Puhuin asiasta niin paljon luokkatovereillenikin, että he pitivät itsestään selvyytenä, että mie myös pääsen sinne: ei kukaan muu voi olla innokkaampi tai valmistuneempi lähtemään sinne kuin mie =) Joo, mie olen aika innokas, kun innostun jostain ;)
Tie Gotlantiin ei ole ollut helppo, vaikka aloinkin toteuttaa sitä jo lähes kaksi vuotta sitten, mutta nyt olen sinne lähdössä. Matkaliput on ostettu ja lähden Gotlantia kohti torstaina 20.8.2009 klo 21.00 Viking Isabellalla ja Visbyssä miun pitäisi olla perjantaina 21.8. klo 14.25. Tämä blogi tulee käsittelemään vaihto-oppilasvuottani, mutta ennen lähtöä käyn läpi niin tunteitani kuin kaikenlaisia käytännön asioitakin. Olen matkalla kohti unelmaani ja - taas kerran - pelkään sitä lähes kuollakseni...
