Minun Gotlantini alkaa vähitellen muuttumaan turistien Gotlanniksi mikä tekee lähdöstäni helpompaa. Katukuvassa kesän tulo on näkynyt jo yli kuukauden, sillä ravintolat ovat rakennelleet kesäterassejaan ja kaupat, jotka ovat kiinni talvikauden, ovat avanneet ovensa taas ja mikä tärkeintä: Pohjoismaiden suurin jäätelökioski satamassa on jälleen auki =) Muutaman kerran olemme käyneet siellä maistelemassa herkkuja, mutta on edes turha ajatella, että ehtisin maistamaan kaikkia makuja. Niitä taitaa olla yhteensä pari sataa ;)

Tämä viikonloppu todellakin on avannut kesäkauden ja olen kulkenut kaduilla vieraana omassa kaupungissani. Onneksi jotkut asiat eivät muutu, sillä yhä vastaantulijat tervehtivät hymyillen, jos onnistuu nappaamaan katsekontaktin. Tämä ihmismäärä hämmentää enkä todellakaan sulaudu joukkoon. Arkena miulla on miun keltaiset työhaalarit ja kovia kärsineet turvakengät kun muut ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kuten lomalla tapana on. Ja pyhänäkin mie olen mie, enkä tyylikkäästi pukeutuva kaunis ruotsalainen. Kaupunki, joka talviaikaan nukahti jo kuuden aikoihin, herää nykyään kauppojen sulkiessa ovensa ja ravintoloiden terassit täyttyvät puheensorinasta. Muurien sisäpuolella saa koko ajan varoa autoja ja tuntuu, että olen koko ajan tiellä. Tämä on miun kotikaupunki, mutta tuntuu että en kuulu tänne. En ole rahojani tuhlaava turisti, joka shoppailee huvikseen ja syö ulkona. Nyt ei edes tee mieli mennä satamaan jäätelölle tai Creperiehin letulle, sillä nekään ei enää kuulu miulle. Ne ovat nyt turistien ja mie olen vain tiellä. Tämä ei ole enää miun kaupunki, miun Gotlanti, kuherruskuukausi on ohitse.

Mutta kesä täällä on =) Meillä ei ole Suomen helteitä, mutta ihan kiitettävän lämmintä. En viihdy kuumuudessa ja tämäkin lämpö on siinä rajoilla, että onko se kivaa vai ei. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei miulla ole mukana kesävaatteita enkä tiedä haluanko ostaa lisää vaatteita, sillä en tiedä saanko näitäkään tavaroita/vaatteita Suomeen. Kotimatka lähestyy enkä halua ajatella sitä. Tulin tänne viiden laukun kera ja nyt tavaroita on ehkä jopa tuplamäärä enkä tiedä mitä tehdä. Toki kaikki astiat jätän tänne ja osan vaatteista yms mutta kaikki nuo kymmenet kirjat ja DVD:t haluan kotia, kuten myös ihanat vaatteet. Onko ketään vapaaehtoista joka haluaisi tulla hakemaan miut autolla täältä pois? Tuskin. Blääh. En halua ajatella sitä.

Huolimatta turistisumasta ajauduin tänään kaupungille nauttimaan auringosta ja kesästä eikä se ollut niin kamalaa kuin odotin. Ystävällisyys kun ei näytä katoavan ihmisten lisääntyessäkään. Tässä muutama kesäkuva =)

Koulu jatkuu käytännön hommilla. Olemme Norrbysin museotilalla ja siitäkin miulla on oma kansio Facebookissa. Meillä on siellä kolme eri projektia samaan aikaan, joten kaikille riittää tekemistä. Paikkaamme rengin kammarin lattiaa, kunnostamme navetan ikkunoita ja rappaamme navetan seiniä. Ryhmämme vaihtavat viikottain kohdetta, joten mihinkään ei kerkeä kyllästymään, mutta toisaalta mihinkään ei ehdi paneutumaankaan. Mie olin viime viikon sivussa noidannuoleni takia, mutta onhan näitä viikkoja tässä vielä jäljellä. Norrbys on kaunis paikka, joten mikäs siellä on tehdä hommia =)

Ensi viikolla lähdemme Tukholmaan "luokkaretkelle". Tällä kertaa kyseessä tosiaan on retki eikä työleiri ja pääsemme tutustumaan kuninkaanlinnaan sekä Skoklosteriin ja toivon mukaan reissusta tulee kiva =) Tällä kertaa aikatauluun on merkitty vapaa-aikaa klo 17 eteenpäin - oooh! ;) Suuntana siis Gudrun Sjöden =) Kesäisiä terveisiä sinne Suomeen. Loppuun vielä kuva kaverista =) Hitaasti hyvää tulee =)

Täällä on kesä! No ei nyt ihan, mutta sää on kuin morsian - mikä tällä kertaa pitää paikkaansa, sillä "siskoni" on kaasona tänään ja toivon, että heillä on yhtä ihanaa kuin sää täällä =) Aurinko siis paistaa ja mittarissa on noin 13 astetta, mutta tuuli on kova - tosin ei se haitannut.

Eilen ailahtelevainen sää oli oikein suosiollinen meidän kokkotulille menon kannalta, sillä juuri sen aikaan kun olimme paikan päällä + matkat päälle ei satanut =) Aurinko jopa tuli tervehtimään meitä ja koska lämpötila oli siinä 16 asteen paikkeilla niin olo oli kuin juhannuksena Suomessa kokon äärellä =) Eilen miulle selvisi, että täällä Ruotsissa ei polteta kokkoa juhannuksena vaan vain näin vappuna - hämmentävää. Ystäväni osasi kertoa, että myös Tanskassa poltetaan juhannuskokko, mutta Tanskan vappukokosta hän ei osannut sanoa mitään. Vappukokkoon liittyy täällä vahvasti myös musiikki, mielellään kuoro, mutta kuoroa ei ollut tarjolla Flundrevikenissä, jonne pyöräilimme, mutta puhallinsoittokunta oli loistava ja soitti upeita kappaleita =) Visbyssä oli siis kaksi eri kokkoa, me valitsimme sen pohjoisen, sillä halusimme olla meren äärellä ja hieman rauhallisimmissa fiiliksissä kuin etelän kokon arvelimme olevan. Flundrevikenissä ei näkynytkään yhtään valkolakkia, mutta tunnelma oli yhtä kaunis kuin sääkin ja vietimme siellä reilun tunnin verran =)

Koska olen kyllästynyt netin toimimattomuuteen niin en edes yritä laittaa tänne blogiin paljon kuvia. Niitä, joita kiinnostaa, niin Facebookissa on oma valokuvakansio vapusta ja siellä kuvia voi ihailla enemmän.

Vappukokon jälkeen ajoimme Backgatanille ja vietimme ihanan rauhallisen vapun tehden pizzaa ja porkkanakakkua ja katsellen Sinkkuelämän toisen tuotantokauden jaksoja =) Tarvitseeko tehdä enempää? =D

Tänään sitten nukuin pitkään ja auringon kutsumana kipaisin ulos ihastelemaan Visbyn vappua. Se ei ollut mitenkään suurta, mutta oikein mukavaa. Missasin kaikki poliittiset löpinät, mutta ehdin näkemään Minijunan (turistijunan) paluun, ihastelemaan kaunista - vaikkain tuulista - säätä ja kymmenittäin vanhoja amerikan rautoja, letukoita kuten pappani tuppaa sanomaan =) Kaksi tuntia kaupungilla vierähtikin ja se on paljon Visbyn kokoisessa kaupungissa =)

Nyt aurinko on sopivasti mennyt pilveen, joten ulkona oloaika oli täydellinen. Eilenkin meidän ajoitus oli loistava tuolla kokkotulilla, joten taidanpa kulkea oikeaa polkua, kun elämäkin on myönteinen menemisteni suhteen ;)

Tämä meidän kaikkien uupuminen on ollut siitä erittäin hyvä, että olemme kaikki voineet niin huonosti, ettemme ole voineet suunnitella mitään tulevan varalle. Emme ole uskaltaneet edes suunnitella kyseiselle illalle jotain vaan kaikki tekemisemme on perustunut epävarmuuteen "katsotaan sitten jaksammeko/haluammeko tehdä jotain vai emme". Jopa vapun suunnitelmat meni olomme mukaan ja miusta se oli ihanan virkistävää. Meillä ei ollut vapuksi mitään suunnitelmia, päätimme kukin kuulostella olotilaamme ja soitella sitten "illemmalla" ja lopulta kävi niin että 2/3 jaksoi juhlia ja yksi ei ja se oli ok =) Jokainen sai sellaisen vapun kuin halusi.

Tämä vuosi on opettanut tuota hetkessä elämistä ilman suurempia suunnitelmia. Ja koska olemme kaikki voineet huonosti tai olleet uupuneita, niin on ollut täysin ok sanoa toisille, jos ei jaksa saapua paikalle vaan haluaa olla yksin kotona ja levätä. Niinpä kukin vuorollaan on viettänyt laatuaikaa itsekseen aina kun tarve on vaatinut, mutta toisaalta olemme saattaneet myös ilman mitään suunnitelmia päätyä kahville koulun jälkeen tai tehdä yhdessä ruokaa. Mikä valinnan vapaus onkaan kun oma elämä ei ole ollut riippuvainen aikataulusta - tai siis, me olemme eläneet täysin opiskelun ehdoilla ja se on ollut koko elämämme ja vapaa-aikamme on ollut kortilla, miksi ehkä onkin ollut niin antoisaa, että se ei ole ollut täynnä suunnitelmia vaan on mennyt jaksamisemme ehdoilla.

Olemme kaikki todella väsyneitä, liian väsyneitä, minkä takia onkin ollut tärkeä oppia kuuntelemaan itseään ja kehoaan ja mennä sen mukaan. Miulle tuo itseni kuunteleminen on aina ollut vaikeaa ja kuulen oman sisäisen äänen vain yksin ollessani ja silloinkin pääni sisällä on monta eri ääntä, joista jokainen kertoo eri asiaa - kyllä, mie kuulen ääniä ;) Mie tarvitsen aikaa, mie olen hidas siinä mielessä. Mie tarvitsen aikaa itselleni, mie tarvitsen aikaa opiskelulleni, mie tarvitsen aikaa ystävilleni ja kaikista mieluiten paneudun yhteen asiaan kerrallaan kunnolla ja jos näin saan tehdä niin kaikki järjestyy parhain päin. Mie en toimi hyvin pakon edessä, mutta jos saan tehdä asiat omalla aikataulullani niin elämä hymyilee. Se, että joku toinen hokee koko ajan "tee niin, tee näin" ei auta minnuu - päinvastoin. Siksi olikin tänään aivan mahtavaa, kun hyvin pitkästä aikaan miulla oli suuri halu lähteä ulos kävelylle ilman suunnitelmia, se kertoi että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Viikonloppu ei ole vielä ohitse ja kaikki on vielä mahdollista, mutta mitään suunnitelmia meillä ei ole =) Sain äsken viestin, että jos haluan niin olen tervetullut Backgatanille, mutta taidan jäädä siitä huolimatta kotiin lepäämään. Huomenna, jos jaksamme/haluamme, saatamme vuokrata auton ja lähteä autoretkelle, mutta sitä katsotaan sitten huomenna. Nyt taidan ottaa nokoset ja illalla katson ehkä elokuvan =)