Huomaa blogi-päivitysten harvenemisesta, että opiskelu vie taas kaiken voiman, mutta eipä toisaalta miulle oikein mitään tapahdukaan - muuta kuin unissa ;) Olen aivan tolkuttoman väsynyt, ollut koko kevään ajan, mutta nyt kouluhommien todella alettua on tuntunut, ettei mikään unimäärä riitä. Miusta kahdeksan tuntia unta on jo aika paljon, joten se, että yhdeksän tuntia ei riitä tuntui kummalta, mutta se että nukuin toissa yönä kymmenen tuntia ja SE oli liian vähän niin alkoi jo hiukan ottamaan päähän... Mutta ei hätää, nyt tiedän mikä määrä unta on tarpeeksi: 11 tuntia =D Nukuin meinaan sen verran viime yönä ja ekaa kertaa ikuisuuksiin tunsin olevani suhteellisen pirteä ja hyvinvoiva. Joten ei muuta kuin 11 tuntia nassuun joka yö ja jopas elämä taas hymyilee =D Tosin näin iltapäivällä voin huomata, että jo väsyttää eli 11 tuntia takaa vain aamuvirkeyden, ei kokopäiväistä virkeyttä... Great...

Mutta siis. Jos nukun 11 tuntia niin näen myös sen edestä unia ja minkälaisia! Voin sanoa, että ei ihme, ettei miulla ole koti-ikävä, kun kaikki yöt seikkailen tai oleilen perheeni ja ystävieni parissa Suomessa =) Viime öinä erityisesti isäni perhe on ollut vakiokalustusta unissani. Olen ollut Lahdessa monta yötä, onnistunut pilaamaan kalan paistamalla sen (en todellakaan ole mikään kokki, joten se ei sinänsä ole ihme), saanut tietää, että veljeni on kosinut tyttöystäväänsä ja he menevät naimisiin maaliskuussa ja pähkäillyt, kuinka selvitä paikan päälle (HUOM! Tämä oli siis unta, ei totta, joten jättäkäähän onnitteluviestien lähettäminen asianomaisille vielä toistaiseksi), ollut saunomassa ja autoilemassa. Yhtenä yönä olin Turussa/Vantaalla (lähes sama paikka) teatterissa ystävieni kanssa ja väliajalla ns. "kuolin" (sitä kutsuttiin kuolemaksi, mutta tarkoitti sitä, ettei päässyt seuraamaan esitystä loppuun) ja kun ystäväni kuuli asiasta, niin hänkin päätti "kuolla", joten lähdimme yhdessä shoppailemaan Myyrmanniin - loogista tietenkin ;) Viime yönä Lahdessa ollessani juttelin ex-mieheni kanssa puhelimessa kaksi tuntia (ja onnistuin siinä välissä pilaamaan sen kalan) ja onpa ex-mieheni ollut muissakin unissa ystävänä paikan päällä. Olen tainnut jossain unessa asuakin hänen kanssaan Vantaalla, ihan vain ystävinä, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa joka aamu olen ihan pihalla, sillä miun unet ovat todellakin aina niin todentuntuisia, että niitä on vaikea erottaa todellisuudesta, mutta sitten taas nukkumaan mennessä olen ollut hyvillä mielin, sillä pääsen taas sinne tuttuun ja turvalliseen paikkaan tuttujen kanssa, että mielenkiinnolla odotan, että mitä tänä yönä seuraa.

Mutta ovatpa unet häirinneet valvemaailmaanikin. Sain meinaan Tukholmassa ollessani Déjà vun jutellessani Gotlannin ystäväni ja Turun ystäväni kanssa hostelillamme. Muistin nähneeni unta, jossa pähkäilimme juuri samaa asiaa kuin todellisuudessa, samassa paikassa ja päädyimme samaan lopputulokseen ja tiesin etukäteen, mitä ystäväni sanoisivat. Näin tämän unen yli 10 vuotta sitten. Sama tapahtui tänään, kun olimme kaupunkikierroksella opettajamme kanssa. Olimme Suurtorilla ja kuuntelin hajamielisesti opettajaa, kun yhtäkkiä sain eteeni välähdyksen unestani n. 10 vuotta sitten. Siinä unessa olin juuri samaisella torilla, samat rakennukset, sama järjestys, mutta siinä unessa oli kesä, värit kirkkaammat ja meri näkyi torille, joka oli kielekkeellä. Se siis oli sama paikka samoinen rakennuksineen, mutta sijainti oli hiukan eri, meri tosin oli sillä puolella, missä se nytkin oli. Muistin tasan tarkkaan unen ja kadut, jotka johti siltä pois ja ne piti paikkaansa =) Älyttömän siistiä! Jotenkin oli turvallista ja lohduttavaa, että jo kymmenen vuotta sitten tiesin tulevani tänne näiden ihmisten pariin kokemaan tämän kaiken, vaikka silloin en tiennytkään. Miulla oli siis 10 vuotta sitten jo tulevaisuus, vaikken sitä tiennyt. Joten jos tänään, tässä ja nyt tunnen olevani hukassa vailla tulevaisuutta, niin on mahdollista, että miulla on jo sellainen tietämättäni =) Lohduttava ajatus =) Ei muuta kuin lisää unta palloon vaan =)