Olen tunne-ihminen, kuten olen jo aiemmin jo maininnutkin, mikä tarkoittaa sitä, että en oikeastaan edes pysty tekemään asioita, jos ne eivät tunnu oikealta. Se on muuten syvältä, voin kertoa sen, sillä siihen vaaditaan aika paljon sopivaa ilmapiiriä, että saan jotain tehdyksi, miutta toisaalta sitten kun saan siitä tunteesta kiinni, niin sitten se on menoa, joten... No, jostain syystä en ole ollut oikein oma itseni täällä Visbyssä tämän viikon aikana ja syitä siihen on varmasti monia. Kaikki ovat niin innoissaan miun täällä olosta, että miusta on osittain tuntunut, että elän täälläkin muiden elämää enkä omaani, joten olen tarvinnut paljon aikaa itsekseni ja olen sallinut sen. Olen onnistunut kuitenkin jotain tekemään oikeinkin, sillä olen onnistunut saamaan pari ystävää luokaltani ja tapasimme eilenkin rapujuhlien merkeissä =) Ilta oli onnistunut ja antoisa ja tunsin olevani todellakin tervetullut heille =) Joten kyllä se elämä täällä Visbyssä ihan hyvältä näyttää =) Niin, ja opin syömään rapuja, jee =D

Saimme muuten valmiiksi kalkkimiilummekin yhden päivän aikana, mikä oli miun mielestä jonkunlainen ihme =) Kalkkimiilun teossa ei käytetty lainkaan laastia vaan kokosimme irtonaisista kivistä ensiksi kehän ja sitten aloimme täyttää kehää kivillä siten, että ne kerros kerrokselta tuli keskemmälle muodostaen lopulta katon, minkä jälkeen täytimme katonkin kivillä asettaen ne pystyyn.

Sitten teimme hiekasta ja savesta hiukan vettä lisäten laastia, millä sitten tukimme rakenteissa näkyvät reiät. Se oli hauskaa hommaa =D

Pojat tekivät vielä miilun suuaukkoon holvirakenteen ja sen jälkeen miilumme olikin valmis =) Tänään kokoonnumme sen ääreen juhlimaan syksyn alkamista ja seuraavat kolme yötä valvomme, että se todellakin palaa =) Miun ryhmän vuoro on maanantai-tiistai-välinen yö ja odotan sitä jo innolla =)

Eilen kävelimme rapujuhliin vanhan kaupungin läpi, sillä kävelemme oikeastaan aina muurin sisäpuolella kun se vaan on mahdollista, ja ihastuin sen pieniin kujiin niin paljon, että tänään miun oli pakko päästä sinne uudestaan ajan kanssa eksymään. Visbyn kehämuuri on lähes 3 km pitkä ja sen avulla löytää aina perille. Kaiken lisäksi se on niin kaunis, että sen vierellä on ihan vain muutenkin kiva kävellä joka päivä.

Sen sisäpuoli onkin vielä kiehtovampi seikkailu kuin ulkopuoli, sillä se on täynnä pieniä suloisia taloja kylki kyljessä.

ja löytyy joukosta myös palaneita (?) taloja, joissa yhä asutaan.

Eikä Visbyä turhaan sanota ruusujen kaupungiksi, sillä kukkaloisto vanhan kaupungin kujilla todellakin on jotain ainutlaatuista =)

Miulla on vielä paljon vanhaa kaupunkia läpi käymättä, mutta toisaalta se on vain ihanaa, sillä tietää tämän seikkailun jatkuvan vielä jonkun aikaa =) Halusin vain antaa teille muillekin palan Visbyytä ihasteltavaksi =)

Kävelyni lopuksi veti meri taas minnuu puoleensa ja sen lumoissa kävelin vanhan kaupungin kierrokseni päätteeksi 7 km:n lenkin =) Se oli sen arvoista! Tällä kertaa meri ei ollut tyyni vaan raivoisa - mikä saattoi olla syy siihen, että menin sen mukana ihan täysin... Täällä tosiaan tuulee paljon ja miulla oli kesän aikana väittely työtoverini kanssa 'voiko tuulesta pitää?' ja mie olen vieläkin sitä mieltä, että voi =)

Maanantaiaamuna HGo:n (Högskolan på Gotland) opiskelijakunta (kåren) Rindi tarjosi uusille opiskelijoille aamupalan opiskelijatalollaan ja samalla pystyi maksamaan opiskelijakuntamaksun, mikä kuuluu pakollisena jokaiselle opiskelijalle. Jännitin jonkun verran tuota tapahtumaa, mutta niin käsittämättömältä kuin se silloin tuntuikin niin selvisin ruotsillani siitä erinomaisesti =) Olin helpottunut =) Aamupalalla istahdin pöytään, jossa ei vielä ollut montaa ja eteeni istahti suurin piirtein ikäiseni - eli nuori ;) - nainen ja vain hetken keskusteltuamme selvisi, että hän oli Suomessa syntynyt, mutta jo 30 vuotta Ruotsissa elänyt ja hän halusi tietenkin puhua kanssani suomea ;D Niinpä vietimme aamupäivän yhdessä eksyen koulullamme ja suomea puhuen ;) Hän aloitti nyt opiskella tietojenkäsittelyä, joten tiemme erkanivat sen jälkeen, mutta tulemme varmasti vielä tapaamaan =)

Koulumme sijaitsee upealla paikalla, meren ja vanhan kaupungin välissä satamassa ja rakennukset muutenkin olivat todella kauniita. Meri oli taas ääretön ja ihailin sen värittömyyttä.

Koulun vieressä on Almedalen-puisto, josta olin nähnyt kymmeniä kuvia, mutta silti sen kauneutta ja erikoisuutta ei käsittänyt ennen kuin näki sen ihan livenä =)

Almedalen rajoittuu takana näkyvään kehämuuriin ja taustalla näkyy Visbyn tuomiokirkko S:ta Maria mustine tornineen ja vanhan kaupungin taloja punaisine kattoineen ja raunioineen. Koulun ympäristöä voisi siis kuvailla miellyttäväksi ;)

Itse Högskolan på Gotland sijaitsee Cramérgatanilla ja kuten kuvasta näkee, on kyseinen katu hyvin vihreä.

Kaikki koulun rakennukset ja tiedekunnat, jos niitä voi siksi sanoa, ovat yhdessä supussa, vaikkakin eri rakennuksissa, mikä tekee koulusta yhtenäisen, mutta samalla myös persoonallisen. Kuvan kaikki rakennukset ovat osa koulua ja päärakennus on tämä oikeassa reunassa oleva uusi rakennus. Valkoinen rakennus on vanha mallastehdas ja keltainen puolestaan vanha tulitikkutehdas =)

Miun osasto eli Kulturvård sijaitsee näiden rakennusten takana uudessa valkoisessa rakennuksessa, missä sijaitsevat myös Studentcentrum ja neuvonta. Miun suuntautumisvaihtoehto eli Byggnadsantikvarieprogrammet on kolmannessa kerroksessa =)

Ennen iltapäivän ohjelmanumeroa vaihto-opiskelijoiden kanssa miulla oli aikaa hoitaa kiireellisiä asioita, joita oli mm. ruotsalaisen pankkitilin avaaminen ja opintoihin ilmoittautuminen ja onnistuin näissä asioista täydellisesti ruotsillani =) Täytyy kyllä sanoa, että kyllä tämä ruotsiksi asioiden hoitaminen antaa aika paljon itsevarmuutta, vaikka tiedänkin, etten oikeasti osaa ruotsia =D Alan vähitellen ymmärtämään mitä siskoni pari vuotta sitten yritti selittää sanoessaan, ettei hän osaa lainkaan espanjaa, vaikka miun mielestä hän puhui todella sujuvasti ja selvisi tilanteesta kuin tilanteesta. Tieto lisää tuskaa. En tule osaamaan ruotsia tämänkään vuoden jälkeen, mutta olen varmaan jo sentään parempi siinä =)

Iltapäivällä sitten tapasin muut vaihto-opiskelijat ja kansainväliset opettajamme ja yllätyksekseni sain kuulla, että luokallani tulee olemaan toinenkin vaihto-opiskelija: mainio mies Australiasta =) Niinpä iltapäivä menikin puhuen englantia hänen kanssaan, mutta onneksi tapahtuman päätteeksi sain puhua hiukan ruotsiakin toisen kansainvälisen opettajan kanssa. Joka tapauksessa tilaisuudesta jäi niin hyvä mieli, että suorastaan liitelin säteillen kotiin ja hymyilin varmasti jokaiselle vastaantulijalle ;D Hyvä mieleni ei silti auttanut rahojen suhteen, sillä Nordean automaatti itsepintaisesti kieltäytyy antamasta miulle käteistä suomalaiselta tililtäni, vaikka sen pitäisi sitä antaa korttini debit-mahdollisuuden vuoksi... No onneksi sentään Master-puoli toimii...

Tiistaina sitten alkoi miun oikea koulu - ja paniikki ;D Voi hyvä tavaton! En ymmärrä mitään!!! Siis tämä on ruotsia, sen täytyy olla, mutta mitä ihmettä se sanoi?!!! Aivan, tästä minnuu varoitettiin ja joku vielä sanoi, etten ymmärrä ensimmäisen kahden kuukauden aikana mitään. Siis ensimmäisen kahden kuukauden!!!! Tämä ensimmäinen kurssi loppuu 1½ kuukaudessa!!! En ilmeisesti tule ymmärtämään siitä mitään ;D Lisäksi tämä opiskelu täällä Ruotsin maalla on hiukan erilaista kuin Suomessa: täällä joutuu jopa tekemään töitä ;D Tähän ensimmäiseen kurssiin, mikä siis pureutuu kivirakennusten syvimpiin syövereihin, kuuluu 10 kirjaa ja lisäksi pitää kirjoittaa n. 36 sivua ruotsinkielistä tieteellistä tekstiä viitteineen ja lähteineen. Luokkatoverini: muistakaa tämä, jos tulette valittamaan sitä, että on niin paljon hommia ;) Tästä tulee mielenkiintoista... =)

Luokkamme on pienempi kuin Suomessa. Meitä on tällä hetkellä 10 - meidän vaihto-oppilaiden lisäksi - joista 4 on poikia ja 6 tyttöjä. Ikäjakauma on vanhempaa kuin meillä Suomessa: suurin osa on kolmenkympin lähettyvillä enkä mie ole enää se vanhin =) Ruotsalaiset ovat hyvin lähellä suomalaisia, joten tietty etäisyys pidettiin meihin vaihto-oppilaisiin, mutta kiinnostusta kyllä oli. Suomeen verrattuna erona oli myös se, ettei meitä mitenkään esitelty - tai ei vakioporukkaakaan - vaan opiskelu alkoi samantien ja se tapahtui ruotsiksi, vaikka Australian mies ei pahemmin ruotsia ymmärrä. Se tuntui jännältä, sillä olinhan tottunut Suomessa siihen, että aina jos joukossa oli joku englanninkielinen niin opettaja edes välillä yritti puhua englanniksi niitä tärkeimpiä asioita, mutta nyt Australian mies on miun tulkkauksen varassa - voi rukkaa ;) Pystyn kuulemaan Suomen luokkatovereideni hihittelyn taustalla, sillä he tietävät kuinka hyvä mie olen englannissa ja kuinka mie niin tykkään puhua sitä ;D Se kyllä täytyy sanoa, että täällä englannin puhuminen on eri asia, sillä miulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Se on siis ihan ok =D Tosin enhän mie sitä vieläkään osaa, joten joka toinen sana on ruotsia ja kysyn koko ajan vierustoveriltani, että mikä se sana on englanniksi entä tämä ;D

Tänään sitten pääsimme tositoimiin, kun menimme Hallin kalkkikivilouhokselle etsimään meille sopivia kalkkikiviä kalkkimiilun tekoon =) Tutustuimme itse louhokseen ja sitä yksin pitävään herraan ja hän kertoi meille kalkkikivestä ja sen louhimisesta. Sen jälkeen ryhdyimme keräämään kalkkimiilua varten kaikenkokoisia ja -paksuisia kiviä yhteensä seitsemän kuution verran =) Eiköhän sillä jo miilun saa aikaisiksi ;)

Koska todellakin olemme Gotlannissa, niin eikö sopivaksi lounaspaikaksi sovikin kirkon piha ;) Niinpä parkkeerasimme automme Lärbron kirkon pihalle ja söimme eväämme =) Samaan lopputulokseen olivat tulleet myös Gotlanti-kierrostaan tekevät uudet opiskelijat ja niinpä törmäsin suomenkieliseen tuttavaanikin sopivasti ;)

Kirkko oli sisältä puun ja kiven yhdistelmää. Kaikki penkit ja saarnatuoli olivat tietenkin puuta ja kauniisti maalattu.

Pilarit koristeineen puolestaan olivat kiveä.

Päivä päättyi kalkkikivilouhokselle, jossa työstäminen ja kalkin halkaiseminen toteutetaan koneellisesti. Siellä oli häikäisevän kirkasta ja myöskin kaunista. En olisi uskonut, että voisin sanoa minkään louhoksen olevan kaunis, mutta se oli =)

Jonkun aikaa seurattuamme kalkkikiven leikkausta suurella sahanterällä, pääsimme poimimaan itsellemme sekunda-kasasta itsellemme kalkkikivilohkareet, joihin pääsemme kokeilemaan kalkkikiven hakkausta ja työstämistä =) Mitäköhän siitäkin tulee ;D "Tässä, olkaa hyvä!" =D

Olen perillä. Tätä on vaikea sanoin kuvata. Jotenkin tässä kaikessa on ollut niin paljon sulattelemista, että olen halunnut vain olla ja ihmetellä ihan itsekseni. Toki haluan kertoa kaikille, miten ihanaa täällä on ja kaunista, sillä täällä todellakin on kaunista, mutta en vain löydä sanoja. En ole oikein pystynyt ottamaan edes kuvia. Kävelen ympäriinsä ja ihmettelen vain. Sanat ovat kadoksissa, mutta ihanaa täällä on - ja todella kaunista =)

Matka tänne meni yllättävän hyvin. Kaikki on mennyt yllättävän hyvin, jos miulta kysytään... ;) Miullahan oli siis mukana täyteen ahdettu rinkka selässä, iso keltainen (rullilla varustettu) matkalaukku, punainen lentolaukku (jossa oli myös rullat) täynnä kenkiä ja sen päällä täyteen ahdettu reppu. Lisäksi miulla oli vielä suurikokoinen käsilaukku, joka sisälsi järjestelmäkamerani. Ja uskokaa tai älkää, änkesin kaikkine matkatavaroineni elokuviin ennen laivan lähtöä =D Olisittepa nähneet kadulla kulkijoiden ilmeet, kun raahasin laukkujani pitkin Turun katuja ;D Turkulaisille plussaksi sanottakoon, että kolme ohikulkijaa pysähtyi kysymään tarvitsenko apua (vastaus siihen tietenkin oli 'ei') ja n. 10 henkeä kysyi minne olen oikein matkalla ;D Tähän väliin on pakko todeta, että toista se oli Tukholman keskustassa. Raijasin meinaan laukkuni kävellen Vikingin terminaalista Cityterminaaliin - hullun hommaa myönnän - eikä yksikään ihminen pysähtynyt auttamaan, vaikka laukkuni kaatuivat kaduille eikä kukaan välittänyt tuon taivaallista miun menostani tai hädästäni. Myöönetään: oli maanantaiaamu ja kaikilla kiire töihin. En kuitenkaan jäänyt kaipaamaan yhtään Tukholman kuhisevia katuja.

Niin. Tulin siis laivalla ja laivareissu meni loistavasti. Miulla oli Q-hytti ja se oli enemmän kuin tarpeeksi miulle tälle matkalle. Vaikeinta oli hissin saaminen laivalla, sillä miulla oli sen verran järkeä päässäni, etten edes yrittänyt mennä rappuja pitkin. Siksi pääsinkin laivan kannelle vasta kun olimme jo jättäneet Turun sataman taaksemme, mutta sain vielä viimeiset kuvat kotikaupungistani.

Laivan henkilökunta ansaitsee ruusun osakseen, sillä kieroilimme yhdessä (heidän aloitteestaan) kuinka saan nukuttua mahdollisimman pitkään ja pääsen syömään, kun ruuhka on ohitse ja laivasta pois juuri ennen Tukholmasta tulevia matkustajia =D Löysipä Tax Freen nainen miulle hajuvedenkin, vaikka näytin varmasti enemmän taskuvarkaalta kuin vakavasti otettavalta asiakkaalta ;) Tukholman päässä miulla oli aivan riittävästi aikaa raahata laukkujani - ja eksyä ;) - Tukholman kiireisillä kaduilla ja ehdin hyvin laivabussiini, joka toi miut Nynäshamniin, josta jatkoin matkaani Visbyyseen Gotlannin lautalla =) Jätin tavaroistani loppumetreillä kaikki hellevaatteet ja kengät pois, mikä tietenkin kostautui, sillä Ruotsissa oli helle koko perjantain ja lauantainkin. Nyt täällä alkaa jo lämpötila normalisoitumaan, joten miun ei tarvitse ostaa niitä hameita tai sandaaleja. Gotlannin lautta ei ollut mikään rähjäinen alus, vaan oikein siisti ja iso laiva, jonne mahtui sen 1500 henkeä ja sen verran siellä varmasti olikin. Vietin ensimmäisen tunnin laivan kannella muiden auringonpalvojien kanssa - mie siis välttelin aurinkoa ;)

Se ihana puoli Gotlannin lautoissa on, että laukut jätettiin jo satamassa "ruumaan", joten mie olin vapaa kantamuksistani =) Sisälle siirryttyäni kävinkin nukkumaan rappusiin, sillä miulla ei ollut paikkalippua ja kuten rakas ystäväni totesi: kunnon reppumatkaaja nukkuu rappusissa ;D

Mie tiesin etukäteen, että Visby on pieni ja kaunis kaupunki, mutta Visby yllätti miut totaalisesti vihreydellään. Onnistuin saamaan Visbyn satamassa mainion taksikuskin, joka heti - kas kummaa ;) - tunnisti miut suomalaiseksi =) Hän totesi, ettei se ollut paha asia, sillä hänen äitinsä oli suomalainen =) Niinpä juttelimme koko matkan asunnolleni ja hän kertoi Visbyn keskustasta ja asuntoni hienosta sijainnista =) Hieno se sijainti olikin, sillä olen vain 400 metrin päässä "keskustasta" ja vanhasta kaupungista. Asuntolani näyttää ulkoa tältä

ja huoneeni on 1. kerroksessa ja näkymä on takapihalle.

Tämän enempää en vielä laitakaan kuvia, sillä sisustaminen on hivenen vielä kesken ;) Sen verran asunnostani voin kertoa, että se on erittäin siisti ja kalustettu. Miulla on keittosyvennys, jossa on mikro, hella ja jääkaappi ja tilava suihku + wc. Huonekaluja miulla on täällä sänky, yöpöytä, ruokapöytä ja 2 tuolia, nojatuoli ja työpöytä hyllyllä ja laatikostolla ja koulutuoli. Valojakin löytyy useampi kappale, mutta harmikseni täällä ei ollutkaan keittiöastioita yms., joten jouduin heti alkajaisiksi ryntäämään kauppaan ostamaan astioita itselleni. Päädyin hiukan tuhlaamaan, sillä muki ja kulho maksoivat hiukan alle 4€, mikä on paljon miun budjetissa, mutta kun niiden nimi oli 'Happy' ja mie tulin ne nähdessäni niin onnelliseksi, niin en voinut vastustaa kiusausta ;) Tässä miun lauantain aamupala: teetä, hunajaa, luonnonjogurttia ja leipää =)

Ensimmäinen viikonloppu Visbyssä miulla on mennyt kaupoissa juoksemiseen, sillä olen kartoittanut kaikki lähialueen kaupat 3 kilometrin sisään. Hämmästyksekseni voin kertoa, ettei Visby niin pieni kaupunki olekaan, sillä vaikka olen kävellyt lähes 20 km päivässä edes takaisin tavaroita etsien niin silti olen nähnyt vasta osan kaupungista. Ja ihan tiedoksi: olen käynyt vanhassa kaupungissa vain ohimennen, sillä olen säästänyt parasta viimeiseksi. Yksinään sen tutkimiseen menee useita päiviä jos ei jopa viikkoja. Visby on siis pieni kaupunki, sen ottaa haltuun kävelemällä, mutta ei sitä kyllä kävele läpi yhdessä tai kahdessakaan päivässä. Jalat on jo rakoilla, mutta mieli haluaa tutkimaan. Miulla on onneksi aikaa seikkailla täällä ympäriinsä vielä monen monta viikkoa, joten ei paniikkia =) Mutta Visby on niin iso asia käsitellä, että jätän sen toiseen kertaan. Tässä kuitenkin esimakua siitä, millaista täällä oikeasti on:

Talot täällä todella näyttävät tältä omakotitaloalueella.

Meri on todellakin loputon, kun sen löytää vanhan kaupungin takaata.

Ruusut kukkivat yhä vanhan kaupungin kaduilla.

Punatiiliset katot hallitsevat kuvaa yläilmoista ja muratti on vallannut muurit kasvualustakseen.

Ja niin se kehämuuri, se on vaikuttava näky joka suunnasta, mistä sitä ihaileekaan =)

Tämä riittäköön tältä erää =)

Mie en ole kovinkaan järkevä ihminen. Tai siis kai mie ihan järkevä olen - ainakin jollain tasolla ;) - mutta mie menen tunteella ja kärsin seuraukset sen mukaan... Miun päätöksille harvoin on järkeviä perusteita, mikä nyky-yhteiskunnassa ei ehkä ole se helpoin elämäntyyli, mutta miulle toimiva ja pakollinen. Kyllä, järki on pakollista ja erittäin tarpeellista monessa asiassa, mutta jos tunne on täysin selkeä, niin sillä energialla ja voimalla kaataa kaiken järkevän alleen ja menee vaikka läpi harmaan kiven - vaikka se ei millään tavalla olisikaan järkevää ;) Ei miulla siis ollut mitään järkevää syytä valita Gotlanti vaihtomaakseni, oli vain niin selkeä tunne, että sinne miun pitää mennä - ja sen jälkeen tuli ne järkisyytkin =)

Tajusin tässä vaihtotehtäviä tehdessäni rakkauteni ja kiinnostukseni saariin: ne kiehtovat minnuu. Olen aina haaveillut matkustavani Islantiin ja sinne vielä joku kerta menenkin. Italiassa olen käynyt vaan Sisilian saarella ja sinnekin tahdon mennä vielä uudestaan. Haaveissa on myös Kanadaan meno ja siellä Prinssi Edwardin saari. Maltalle olen halunnut jo vuosia, kuten myös Gomeralle - Teneriffalla olen jo käynyt. Tansaniassakin kävin, mutta silloin jäi Zanzibar kokematta: se pitää vielä joskus kokea. Ahvenanmaallekin olen halunnut jo pitkään, mutta en vain ole saanut sitä itsestäni irti ja nyt Gotlanti.

Se ei ollut vain Ruotsi, vaan se oli juuri Gotlanti, minne halusin ja minne menen. Itämeren suurin saari, jolla on 10 000 vuotta vanha historia niin Viikinkien keskuspaikkana kuin Hansaliiton merkittävänä osana. Saari, joka on kuulunut saksalaisille, tanskalaisille ja jopa venäläisille hetken aikaa, mutta aina lopulta ruotsalaisille. Gotlannin erityinen luonto ja kallioperä Fårön rauk-muodostelmineen. Visbyn keskiajalta peräisin oleva kehämuuri 27 tornineen. Gotlannin oma kulttuuri, erityneisyys, jopa murre - ne kiehtoivat ja kutsuivat minnuu luokseen ja mie kuuntelin ja tottelin ilman järjen häiventäkään ja nyt olen sinne menossa. Hullu, mikä hullu ;) Mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Niin miun elämä toimii.

Gotlannissa on upea luonto ja kiehtova historia. Paljon vanhoja rakennuksia ja erityisesti kirkkoja. Saarella on yli 90 kirkkoa eikä se niin kovin suuri saari ole, vaikka Itämeren suurin onkin. Gotlanti on 176 km pitkä ja 52 km leveä. Visby on sen suurin - ja ainut - kaupunki ja siellä on 22 600 asukasta eli suurin piirtein saman verran kuin Salossa oli ennen kuntaliitoksia. Mutta ajatelkaa: Visbyssäkin on lähes joka korttelissa kirkon rauniot! Visbyssä on vain yksi toimiva kirkko ja se on tuomiokirkko St. Maria. Niin, olenko jo maininnut, että rakastan kirkkoja ;) No se tulee ilmi vielä ;) Sen saattaa huomata myös tuolla toisessa blogissani, joka kertoo työharjoittelustani maailman suurimmalla puukirkolla. Sinne pääsee profiilistani =) Niin. Historia, keskiaikaiset rakennukset ja kirkot ja gotlantilainen rakentamistyyli kalkkikivineen ovat ihan riittävä syy rakennusrestauroijalle kiinnostua saaresta ;) Siihen kun lisää sen ruotsin kielen - tai gotlannin murteen gutniskan/gutemålin - oppimisen niin aika hyvä saalis yhdelle vuodelle. Tietenkin haaveena on ensi kesän työharjoittelu jollain Gotlannin kirkoilla, mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika on ;) Kai siis Gotlantiin menoni on jollain lailla myös järkevää ;)

Olen elänyt Gotlannille aktiivisesti jo reilun vuoden, joten tuntuu kuin tuntisin sen jo, ihan kuin olisin jo ollut siellä. Silti vaihtotehtäviä tehdessäni opin taas monia uusia asioita Gotlannista ja Visbystä, kuten sen, että sieltä löytyy jopa McDonalds ja ostoskeskus ;) Luulenpa siis, että vielä tulen oppimaan paljon siitä paikan päällä ja nautin joka hetkestä. Silti on jotenkin käsittämätöntä, etten vielä koskaan ole käynyt siellä, vaikka tiedän jo miltä siellä näyttää ja mitä koulumatkani varrella on =D Se tuntuu jo kodilta, vaikken ole vielä siellä käynytkään. Toisaalta: sehän on miun koti, sillä ei miulla muuta kotia tällä hetkellä olekaan. En siis mielestäni ole lähdössä pois vaan menen kotiin ja se näyttää tältä. Ihanaa =) 11 yötä Visbyhyn.