Nyt kun sain inspiraation, niin päätinpä samantien kirjoittaa sitten tänne myös kivikurssini viimeisistä käytännön hommista. Vaihto-oppilaiden palattua koteihinsa, arkemme palautui ennalleen ja jouduimme taas totuttelemaan olemaan vain oman luokkamme kesken. Täytyy myöntää, että Väskindessä oli aika tyhjän oloista kun paikalla oli vaan myö, mutta nopeasti siihen tottui.

Kalkkimiilun ja rappaamisen jälkeen meillä oli kivenkonservointia ja kivenhakkausta, jotka molemmat olivat mielenkiintoisia. Kivenkonservoinnissa pääsimme testaamaan erilaisilla ainesosilla kivenpakkausta ja koska "paikkasimme" kalkkikiveä niin teimme seoksen kalkkikivijauhosta ja sementistä,

mutta myös ihan huvin vuoksi hiekkakivijauhosta ja sementistä.

Sitten kokeilimme näiden seosten eroa kivelle levittämisessä ja jälkimmäinen oli huomattavasti hienojakoisempaa, mutta toisaalta ensimmäinen oli aivan liian rakeista kiven rakenteeseen nähden, mutta olo oli aika professionaali, kun työskenteli maailman pienimmillä välineillä ;D

Päätimme kivenkonservoimisen retkeen etelä-Gotlantiin - yllätys, yllätys - kirkkoja katsomaan, mutta koska olen luvannut esitellä kirkot erikseen täällä syksyn pimeinä iltoina niin, niin jätän kirkot ulos retkestämme ja keskityn muuhun, sillä oli siellä muutakin kaunista =)

Aloitimme retkemme Hafdhemistä, jossa oli talon kokoinen kirppis =D Tällainen on aika yleistä täällä Gotlannissa, autolla ajaessa ympäriinsä on "Loppis"-kylttejä joka paikassa osoittaen ihmisten koteihin tai edes talliin. Paikka oli idyllinen ja oikea aarrepaikka, mukaan tarttui melkein jokaiselle jotain. Mie ihailin yhtä mekkoa, mutta sitten totesin, että ei, ei nyt, ja se jäi piha-aittaan roikkumaan. Paikalliseen tapaan myyjät tulevat paikalle kun vain soittaa heille, joten häntä odotellessa pidimme kahvitauon =)

Kirkkojen lisäksi kävimme tutustumassa Kattlundin museopihaan, joka olikin lumoava. Sen vanhimmat osat olivat 1200-luvulta, mutta kivikartanoa oli laajennettu myös 1400-, 1800- ja 1900-luvulla. Tien toisella puolella oli vanhaa ja uutta tuulivoimaa rinta rinnan ;)

Retkeen sisältyi muutama kirkkoa näiden lisäksi, mutta kerron niistä siis joskus myöhemmin =)

Kivenrestauroinnin jälkeen olikin aika oppia, kuinka kiviä pilkotaan paloiksin suunnitelmallisesti ja seuraava viikko vierähti siinä. Työkaluinamme meillä oli erilaisia talttoja ja vasaroita ja kivenä kalkkikivi, hiekkakivi ja graniitti. Niille, jotka eivät tiedä kivien kovuuksista mitään, voin kertoa, että hiekkakivi on kaikista pehmein ja sitä käytetään Gotlannin kirkoissa yleensä kaikkeen koristeluun ja kastemaljoihin, koska sitä on helpoin muokata. Kalkkikivi on seuraavaksi kovin kiviaines, jota on myös suhteellisen helppo työstää ja lähes kaikki Gotlannin kivikirkot ovat kalkkikivestä, kuten myös talot ja aidat, sillä se on myös kestävä. Täällä on kyllä myös hiekkakivestä tehtyjä kirkkoja. Ja graniitti on kovinta, kuten suomalainen tietää, mutta kyllä sitäkin pystyy työstämään, minkä tämä viikko todisti. Toisilla on voimaa ja taitoa, toisilla ei - voitte arvata kumpaan ryhmään mie kuuluin ;)

Suoritimme kivenhakkuun tällaisilla lavereilla hiekan päällä, että kivi pysyisi paikoillaan - ei pysynyt. Tässä näkyy myös työkalujamme.

Kivenhakkuu aloitetaan yhden sivun suoraksi tekemisellä kanttiraudalla, kuten ruotsiksi sitä kutsutaan. Kiveen piirretään viiva ja sitten aletaan hakkaamaan kiveä viivaa seuraten päästä päähän niin kauan kunnes kivi lohkeaa. Välillä siihen meni enemmän aikaa, välillä siihen meni muutama minuutti ja usein se ei lohjennut todellakaan sieltä mistä piti ja ei kun alusta taas. Mie työstin kolme eri kiveä, sillä ne hajosivat eri vaiheissa ja lopussa olin aika väsynyt - mutta en ollut ainut.

Kun kivi oli saatu lohkaistua sieltä, mistä pitikin ja kiven yksi kivu oli suhteellisen suora, oli aika alkaa tekemään reunakantteja. Nämä kantit tehtiin siihen reunaan, minkä halusi sileäksi. Suorakulmalla merkittiin reunaan suora viiva, jota alettiin bredmejselillä eli suomeksi leveällä taltalla hakkaamaan viivan mukaisesti.

Suoralla viivaimella sitten tarkistettiin, että kantti oli suora eikä valoa näkynyt lainkaan viivaimen alta, minkä jälkeen kahden suorakulman avulla piirrettiin vastakkaiselle sivulle viiva kantin suuntaisesti

ja hakattiin sitten sekin kantti suoraksi. Kun kaksi vastakkaista kanttia olivat valmiit, piirrettiin niiden väliin viivat ja tehtiin päätykantitkin, minkä jälkeen kivi näytti tältä.

En edes kehtaa kertoa, kuinka kauan miulla meni, että sain kiveni tähän vaiheeseen... ;) Sitten olikin vuoro hakata pois kanttien keskellä oleva ylimääräinen kivi. Se tapahtui tekemällä ruudukko kiven pintaan spikmejselillä eli naulataltalla ja hakkaamalla kiviaines pois.

Kun ylimääräistä kiviainesta oli enää pari milliä siirryttiin naulataltasta leveimpään talttaan ja alettiin diagonaalisesti hakata pintaa sileäksi nurkasta nurkkaan talttaa koko ajan samansuuntaisesti pitäen.

Jos halusi, sai tehdä kalanruotokuviotakin:

Sitten kun sivu oli valmis sai alkaa tekemään seuraavaa sivua, mutta mie en koskaan saanut edes ensimmäistä sivua valmiiksi...

Miulle tuskaisen kalkkikiven jälkeen olisi ihana päästä hakkaamaan pehmeää hiekkakiveä: se oli kun olisi kuumalla veitsellä voihin työntänyt =)

Se oli helppoa ja nopeaa, eikä vaatinut voimia lainkaan, mutta jos käytti liian paljon voimaa, saattoi käydä näin:

Muiden mielestä siis hiekkakivi oli huonoa ja arvaamatonta, kun mie taas rakastin sitä ;)

Graniitti olikin sitten ihan oma lukunsa. Sen halkaiseminen tarvitsi voimaa, joten en edes yrittänyt moista.

Mutta kun se oli halki, sen työstäminen oli helppoa! Graniitti on siitä kiva kivi, että se ei lohkeile miten sattuu, joten sen työstäminen on hallittua ja se lohkeaa juuri sieltä, mistä haluaakin, joten se oli yllättävän mukava tuttavuus =) Mie innostuin kanttaamaan kiveä nopeammin kuin omaa kalkkikiveäni, mutta keskityinkin etenemiseen kanttien suoruuden sijaan enkä tehnyt niitä muutenkaan sääntöjen mukaisesti ;)

Tähän päättyi käytännönharjoittelumme Väskindessä, 5 viikkoa sitä kestikin =) Tästä eteenpäin opintomme on enemmän ja vähemmän koululla tapahtuvaa, joten mielenkiinnolla odotan sitäkin, tavallisia luentoja. Toisaalta käytöntö seuraa meitä koko ajan eri projektien muodossa, joten "tylsää" meille ei ehdi tulemaan ;) Rakennusfysiikassa pääsemme tekemään projektia kirkossa ja voitte vaan arvata, miten innoissani siitä olen ;) Aivan mahtava alku - vaikkakin fyysisesti todella uuvuttava - tämä Väskinden jakso oli, käytäntöä ja teoriaa rinnakkain koko ajan. Tämän jälkeen kirjoitin sen 36 sivua tekstiä tästä kaikesta ja luin 10 kirjaa, ainakin silmäillen, joten voin sanoa jotain oppineeni kivestä - ruotsiksi ;) Mutta se täytyy sanoa, että ennen tätä kurssia pidin kivitaloja tylsinä, rumina ja kylminä, mutta nyt rakastan niitä, sillä ne ovat todella persoonallisia - ainakin täällä Gotlannissa =) Voisinpa hyvin itsekin asua tällaisessa tai jopa rakentaa tällaisen, ei se niin vaikeaa ole =) Ja ehkäpä hakkaan itse rappuset talooni - tai sitten en ;) Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, niin miksei =) Ensimmäiset 7 viikkoa kivikurssin parissa meni siis nopeasti ja paljon uutta oppien, nyt kohti seuraavia haasteita =)