Visby, vappuaatto, mittarissa +17 astetta =) Kesä =)

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta kertaa, mutta en ole saanut sitä koskaan valmiiksi. Netti ei toimi kunnolla, taloyhtiö on vaihtanut kaapelin toimittajaa ja kas kummaa, kaapeli ei ole vielä valmis, joten ongelmia tiedossa toukokuun puoleen väliin saakka. Kyllästyin siihen, että netti kaatui koko ajan ladatessani kuvia tänne, joten tein Facebookiin kansion Viron ja Tarton matkastamme, joten ne jotka haluavat nähdä kuvia niin FB:sta niitä löytyy - paljon ;)

Mutta ehkä kerron lyhyesti mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.Viron reissumme oli siis 20.-30.3. ja sitä ennen meillä oli kamala opiskeluputki. Lyhyesti sanottuna olimme niin poikki perjantai-iltana pakatessamme (kun lähtö oli lauantaiaamuna klo 7), että itkimme ja pakkasimme kukin kotonamme. Perjantai oli muutenkin painajaismainen, kaikki meni pieleen, että kukin tahoillaan mietti, että kannattaisikohan sittenkin jättää koko Viron reissu väliin, mutta ei. Me kiltit tytöt päätimme taistella huonon olomme ohi ja lähteä, olimmehan niin luvanneet. Väärä päätös, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla jälkiviisas.

Mitäs voisin sanoa Viron reissustamme. Hmm. No sanotaanko, että se oli tämän tuskaisen opiskeluvuotemme tuskaisin huipennus. 11 päivää tiukkaa ohjelmaa, koko aikana 4 tuntia vapaa-aikaa ja kolmena viimeisenä yönä ehdimme nukkua vain 4 tuntia yössä ja päivämme muutenkin olivat ylipitkiä, aikaisintaan lopetimme työskentelyn klo 18 ja sen jälkeen meillä oli tietenkin muuta ohjelmaa. Mitä siis teimme? Inventoimme 550 rakennusta + niiden piharakennukset, teimme niistä 15 eri karttaa ja 16 eri A0 kokoista plakaattia. Se ei siis ollut mikään loma, tosin kävimme kahden päivän reissulla Tartossa ja Viljandissa, joihin rakastuin ihan totaalisesti, mutta sielläkin meillä oli vain 1 tunti vapaa-aikaa koko aikana ja sinäkin aikana meidän piti syödä, vaihtaa vaatteet ja meikata - en ehtinyt, olen hidas. Mutta se, mikä oli positiivista reissussamme oli se, että me kaikki kärsimme yhtä paljon =) Jokainen meistä neljästä (lopussa meitä oli vain 4 jäljellä, sillä 3 - fiksua - matkusti aikaisemmin kotiin) työskenteli lopussa yötä myöten ja jokainen meistä nukkui vain sen 4 tuntia yössä. Me hioiduimme yhteen ja yhteisfiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta! Matkustin Tallinnasta suoraan Suomeen ja laivalla kaipasin jo ryhmäämme niin kamalasti, että itkin - tai sitten itkin uupumustani ;) Mutta se oli mahtavaa!!!! Tosin se ei ehkä riittänyt korvaamaan sitä kaikkea, mitä siitä seurasi, mutta silti. Me oltiin ihan sikahyviä!!!! =)

Viron reissumme loppusaldo oli se, että yksi rakkaimmista ystävistäni täällä paloi loppuun eikä hän ole vieläkään palanut kouluun ja tuskin palaakaan enää tämän vuoden aikana. Hän jättää myös koko koulun eikä siis palaa enää ensi vuonnakaan koulunpenkille. Kaksi luokkatoveriani puolestaan olivat niin puhki urakan jälkeen, että he itkivät viikon kotona apaattisina ja vain toinen heistä suoritti kotitentin, mikä meitä odotti pääsiäisen jälkeen. Kumpikaan heistä ei aio tulla takaisin ensi syksynä. Neljäs ystäväni oli yhtä puhki kuin mie - ja on yhä - eikä hän kyennyt tekemään kotitenttiä eikä ole vieläkään tehnyt sitä. Myös hän pitää välivuoden eikä siis palaa koulunpenkille. Mie urhea, itsepäinen olento päätin mennä harmaan kiven läpi ja tein kotitentin, vaikka kroppani huusi armoa. Se oli tuskainen viikko enkä tiedä oliko se sen arvoista, sillä en vieläkään ole palautunut Viron reissusta, vaikka siitä on nyt kuukausi. Sain kunnon flunssan ja vatsakivun, joka vainoaa minnuu yhä. Ja ei, en halua mennä lääkäriin sen vuoksi, sillä en todellakaan jaksa selittää ruotsiksi lääkäreilleni sisäelinteni vääriä sijainteja ja kummallisuuksia. Tiedän, että kivut johtuvat stressistä/uupumuksesta, sillä en todellakaan ole kuunnellut itseäni tai kroppaani enkä ole levännyt. En ehdi. Ja jos pysähdyn niin en tiedä onko miusta enää jatkamaan ja kuten mummini jaksaa todeta, on tärkeää saada opinnot täällä suoritettua, oli mikä oli.

Mutta kotitentin jälkeen oli miulla ihanaakin täällä. Veljeni oli täällä tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Vaikka mie olin kamalassa flunssassa ja pysyin pystyssä vain lääkkeiden avulla. Tosin Visby ei näyttänyt kauneinta puoltaan heille, sillä täällä oli koko sen ajan minkä he olivat täällä kunnon hernerokkasumu, ettei edes merelle nähnyt vaikka oli vieressä =) Täällä ei aiemmin ole ollut vastaavaa sumua, mutta silloin oli ja pysyi. Ja tämä sumu tosiaan oli vain Visbyssä ;) Heti kun ajoi Visbystä pois niin aurinko paistoi =D Niin väärin!!!! Mutta he rakastivat silti Visbyä yhtä paljon kuin mie =) Todellista Rakkautta =) Ja kävimme sunnuntai-iltana pienellä ajelulla Visbyn ulkopuolella, mm. Dalhemin kirkossa (josta löytyy myös kuvia Facebookissa, jos jotain kiinnostaa), joten he näkivät vähän Gotlannin maaseutua ja auringonpaistetta =) Oli aivan mahtavaa jakaa jonkun kanssa tämä miun loputon rakkauteni Visbyä ja Gotlantia kohtaan. He päättivät hankkia täältä kesämökin, jossa mie voin asua talvet ja he kesät ;) Täydellistä =D

Kevät/kesä tekee kovasti tuloaan tänne. Lumi oli sulanut jo sinä aikana kun olimme Virossa, joten sitä ei ole näkynyt sitten maaliskuun jälkeen. Nurmikko vihersi ja krookukset kukkivat jo huhtikuun alussa ja nyt parin viikon ajan on sinivuokot ja keltaiset kevätkukat kukkineet kilpaa. Onpa valkovuokkojakin jo näkynyt =) Kokeilen, jos saan kuvia ladattua niistä edes.

No niin. Nyt on virallisesti kevätlukukausi avattu ja ensimmäiset luennot takana. Kuten tapoihin kuuluu, kävimme ekalla tunnilla läpi kurssin ohjelman ja vaikka työtä on taas ihan kamalasti ja kirjallisuutta enemmän kuin koko opiskeluaikanani Turussa niin silti olen ihan innoissani =D Meillä tulee olemaan niin siistiä että tuskin maltan odottaa!!! No, oli meillä jo tänäänkin aivan ihanaa, joten ei se kaikki ole vain edessä päin vaan myös tällä hetkellä paikan päällä =)

Miulla on tänä keväänä vain kaksi kurssia: rakennusrestaurointiprosessi ja Kaupunki muutoksessa. Ensimmäiset 10 viikkoa nämä kurssit kulkevat rinta rinnan, jolloin ma-ti meillä on restaurointiprosessia ja to-pe Kaupunki muutoksessa-kurssia ja keskiviikkoisin teemme exkursioita. Noiden 10 viikon jälkeen meillä jatkuu kokonaisaikaisesti restaurointiprosessikurssi, joka on siis 22,5 pisteen kokoinen - aika iso siis ;) Tänään meillä siis oli restaurointiprosessin kurssin avajaiset, joten en vielä tiedä tuosta toisesta kurssista tuon taivaallista, mutta olen jo tästä ihan innoissani =D

Myö matkustetaan Tallinnaan!!!! Se kuuluu siis kurssiimme. Olemme siellä 10 päivää!!!! Käymme tuon 10 päivän aikana myös Tarttossa ja jossain muussa pienessä kaupungissa/kylässä ja näemme toki vaikka mitä paikkoja, mutta viisi päivää tutkimme ja ihmettelemme Pelgulinnin aluetta Tallinnassa =) SIISTIÄ! Saamme siihen jotain rahoitusta, joten ilmeisesti 10 päivän matkamme maksaa meille vain 250-300 € - mikä on siis aika paljon, mutta ei mitenkään kamalasti =) Olen yhtä hymyä =)

Lisäksi kurssiin kuuluu yksi oma projekti, joka on kans todella mielenkiintoinen kunhan vaan keksisi kohteen. Voisin otta kohteen Suomesta, mutta se tarkoittaisi Suomessa piipahtamista ennen Tallinnan matkaamme enkä tiedä kannattaako se rahan/ajan takia. Hmm... No mietin sitä vielä. Kyllä niitä kohteita varmasti löytyisi täältä Gotlannistakin =) Tai muualta Ruotsista... Hmm... Vaihtoehtoja on siis =)

Ehkä tämän päivän ihanuutta korostaa myös se, että näin ihanat luokkatoverini jälleen kuukauden tauon jälkeen, sillä perjantain esitelmän pidossa oli paikalla vain kaksi muuta - kerrankin en jännittänyt esitelmän pitoa kun ei ollut kuuntelijoitakaan ;) Tuntien jälkeen menimme lounaalle/teelle läheiseen kahvilaan ja istuimme siellä monta tuntia, jonka jälkeen menimme vielä shoppailemaan =) Huomenna meillä ei ole koulua, mutta olemme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi testaajiksi Laun kirkkoon lämpötilamittauksiin, jossa saamme tunnin ajan istua kylmässä kirkonpenkissä ja kertoa miltä se tuntuu =D Tosin saamme tästä jopa palkkaakin =D Sama toistuu torstaina Gardan kirkossa, joten näemme taas siellä =) Olo on hyvä ja iloinen, säteilevä suorastaan =) Nyt olen niin täynnä energiaa, etten tiedä mihin sen oikein käyttäisin =D Ehkä etsin kurssikirjallisuutta netistä, niitä kirjoja kun taas on ihan kiitettävästi...

Mutta ei miulla muuta =) Kaikki hyvin Gotlannin saarella =) Lunta ja hitusen verran pakkasta, tyhjät kadut ja ihanat ystävät =) Kyllä näillä eväillä pääsee taas eteenpäin =) Halaus! =)

En yleensä tykkää viettää syntymäpäivääni mitenkään, miulle riittää, että saan olla itsekseni ja katsoa elokuvan ja syödä jotain hyvää. Toki olen aina otettu, kun ihmiset muistavat syntymäpäivääni jotenkin, mutta en odota sitä. Tänä vuonna kaikki oli toisin, en oikeastaan tiedä miksi. Ehkä siksi, että en ole kotona, ehkä siksi, että olen "yksin" täällä, ehkä siksi, että miusta on hauskaa ajatella olevani 33-vuotias vaihto-opiskelija ;) En tiedä, mutta tänä vuonna sain syntymäpäivästäni enemmän iloa irti kuin moneen vuoteen =)

Onnittelukortteja Suomesta alkoi tipahtelemaan jo edellisen viikon perjantaina ja kasasin ne kaikki vain yhteen kasaan, sillä halusin lukea ne vasta keskiviikkona, virallisena syntymäpäivänäni. Paketteja kotoota alkoi tulemaan maanantaina ja niitä tulikin kiitettävä määrä: sydämellinen kiitos teille kaikille vielä kerran <3 Ette usko, miten paljon piristitte elämääni täällä!!! Vaikka perinteisesti olen säästänyt pakettien avaamisen ja korttien/kirjeiden lukemisen kyseiselle aamulle, totesin tiistai-iltana, että jos en halua herätä kukonlaulun aikaan seuraavana aamuna - ja kukonlaulun aikaan miun piti herätä jo koulunkin takia - niin voin ihan hyvin avata paketit jo tiistai-iltana klo 23 jälkeen, sillä Suomessahan kello on silloin jo yli puolen yön =) Niinpä avasin paketit ja luin kortit sekä kirjeet jo tiistai-iltana ja itkin onnesta <3 Niin paljon ihania lahjoja, lämpimiä ajatuksia ja rakkaita ihmisiä - itkettää vieläkin, kun ajattelen asiaa ;) Kiitos <3 Nyt kaikki kortit ovat seinälläni ja lahjat tallessa odottaen syömistä - tai jo syötynä ;) - tai käyttöä. Moni lahja on jo ollut käytössä, mm. kummipoikani perhe lähetti miulle ihanat korut, joita pidin koko syntymäpäivän päälläni ja sain paljon kehuja niistä =)

Koulupäivä ei onneksi ollut sekään mikään tavallinen koulupäivä. Toisaalta ne, jotka muistavat 30-vuotispäiväni, muistavat myös, ettei sekään päivä ollut tavallinen työpäivä - kiitos inventaarion ;) Meillä oli edessä retki Sliten Cementa-tehtaalle kivikurssiin liittyen ja koska en koskaan aiemmin ollut käynyt missään isossa tehtaassa, odotin mielenkiinnolla sitä =) Ilmassa oli totisesti syksyn tuntua, kun kävelin läpi vanhan kaupungin katuja. Tuuli tuiversi joka paikasta ja nautin myrskystä auringonpaisteessa. Myös meri oli upeaa katseltavaa.

Pakkauduimme porukalla bussiin, mukana oli myös luokallinen suunnittelijoita ja suuntasimme Gotlannin itä-rannikolle Sliteen. Siellä meitä odotti Cementa.

Pääsimme ensiksi tutustumaan kalkkiven louhimiseen. Siis niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, sementti valmistetaan kalkkikivestä polttamalla 1400 asteessa, minkä jälkeen siihen lisätään mm. kipsiä.

Louhitun kalkkikiven kuljetukseen on tällaiset mukavat autot ;) Ne jaksaa kuljettaa 80 000 -95 000 kiloa kiveä kerralla ;) Jep, jep. Tottakai osa porukasta kiipesi ohjaamoon fiilistelemään =D

Louhimisen jälkeen kivet murskataan maksimissaan 80 mm kokoisiksi.

Ja sen jälkeen ne kuljetetaan säilytettäväksi ja sekoitettavaksi erilliseen suojaan liukuhihnaa pitkin.

Tämän jälkeen pääsimmekin tutustumaan itse tehtaaseen ja sitä varten saimme päähämme tietenkin kypärät =)

En uskonut, että voisin sanoa mitään tehdasta kauniiksi, mutta Cementan Sliten tehdas oli mielestäni todella kaunis. No tämä vanha rakennus onkin peräisin 1910-luvulta, joten se selittää sen kauneuden, mutta ei tuo uudempikaan ruma ole...

Pääsimme heti ihailemaan maisemia 102 metrin korkeudesta =) Sliten tehtaanpiippu on Gotlannin korkein rakennus =) Toisaalta Gotlannin korkein kohta muutenkin on vain 82 metriä korkea oleva Lojsta Hed, joten voin sanoa, että olimme koko Gotlannin korkeimmalla kohdalla =) Sliten tehdasalue näytti ylhäältä käsin tältä:

Ja maisemat, ne olivat upeita...

Hissiä odotellessa bongasimme kirkkoja =D Kaikki vaaleat pisteet vihreän keskellä ovat kirkkoja =) Kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla.

Kalkkikivi sulatetaan 80 metriä pitkässä uunissa, joka on vuorattu tiilillä ja pyörii koko ajan. Lämpötila kyseisessä uunissa on 1450 astetta...

Polttamisen jälkeen klinkkerit jäähdytetään ilman avulla ja varastoidaan, minkä jälkeen niihin lisätään kipsiä ym. lisäaineita, minkä jälkeen ne jauhetaan sementiksi tälläisessä putkessa.

Tämän jälkeen ne säilötään siiloihin ja kuljetetaan ympäri maailmaa =) Sellainen oli sementin tarina =)

Oli hienoa käydä Gotlannin korkeimmalla kohdalla syntymäpäivän kunniaksi, mutta kyllä ilta oli kuitenkin parasta koko syntymäpäivässä. Syntymäpäiväni oli paljastunut jotain kautta luokkatovereilleni ja heidän mielestään sitä piti juhlistaa. Niinpä he kutsuivat miut luoksensa illaksi ja lupasivat tarjota ruotsalaista kotiruokaa =)

Pidän ihan älyttömän paljon kahden parhaan luokkatoverini kodista - ja heistäkin =) - mutta näin illan pimetessä se oli vielä kauniimpi kuin yleensä. Koti oli koristeltu kynttilöillä ja taustalla soi koko illan Euroviisukappaleet vuosien varrelta, sillä hekin tietävät jo, että rakastan Euroviisuja. Lisäksi kun paikalla oli vielä Hugo-koira, niin en olisi voinut saada parempaa vastaanottoa =)

Tarjolla oli siis ruotsalaisia lihapullia ja perunoita soosin, puolukkahillon ja maustekurkkujen kera ja juomana Pink Limonadea =) Täydellistä!!!! =D Ja oli muuten mielettömän hyvää...

Ruoan jälkeen pöytään kannettiin upea syntymäpäiväkakku =) En muista milloin viimeksi miulla on ollut synttärikakku... Kun täytin 12 v.? En todellakaan muista, mutta tämä oli kyllä aivan mahtavaa =) Olin niin otettu.

Yritimme änkeä neljään pekkaan koko kakun, mutta emme ihan onnistuneet siinä, joten sain sitä vielä matkaevääksikin =) Ilta huipentui elokuvaan The Boat That Rocked, jonka olin halunnut nähdä jo pitkään, joten nyt se onnistui. Luokkatoverini olivat ihan vahingossa lainanneet kyseisen elokuvan tätä iltaa varten =) Kotiin hipsin vasta aamutunneilla väsyneenä ja niin onnellisena täysikuuta ihaillen =) Aivan täydellinen syntymäpäivä =) On ihanaa olla 33-vuotias =D

Nyt kun sain inspiraation, niin päätinpä samantien kirjoittaa sitten tänne myös kivikurssini viimeisistä käytännön hommista. Vaihto-oppilaiden palattua koteihinsa, arkemme palautui ennalleen ja jouduimme taas totuttelemaan olemaan vain oman luokkamme kesken. Täytyy myöntää, että Väskindessä oli aika tyhjän oloista kun paikalla oli vaan myö, mutta nopeasti siihen tottui.

Kalkkimiilun ja rappaamisen jälkeen meillä oli kivenkonservointia ja kivenhakkausta, jotka molemmat olivat mielenkiintoisia. Kivenkonservoinnissa pääsimme testaamaan erilaisilla ainesosilla kivenpakkausta ja koska "paikkasimme" kalkkikiveä niin teimme seoksen kalkkikivijauhosta ja sementistä,

mutta myös ihan huvin vuoksi hiekkakivijauhosta ja sementistä.

Sitten kokeilimme näiden seosten eroa kivelle levittämisessä ja jälkimmäinen oli huomattavasti hienojakoisempaa, mutta toisaalta ensimmäinen oli aivan liian rakeista kiven rakenteeseen nähden, mutta olo oli aika professionaali, kun työskenteli maailman pienimmillä välineillä ;D

Päätimme kivenkonservoimisen retkeen etelä-Gotlantiin - yllätys, yllätys - kirkkoja katsomaan, mutta koska olen luvannut esitellä kirkot erikseen täällä syksyn pimeinä iltoina niin, niin jätän kirkot ulos retkestämme ja keskityn muuhun, sillä oli siellä muutakin kaunista =)

Aloitimme retkemme Hafdhemistä, jossa oli talon kokoinen kirppis =D Tällainen on aika yleistä täällä Gotlannissa, autolla ajaessa ympäriinsä on "Loppis"-kylttejä joka paikassa osoittaen ihmisten koteihin tai edes talliin. Paikka oli idyllinen ja oikea aarrepaikka, mukaan tarttui melkein jokaiselle jotain. Mie ihailin yhtä mekkoa, mutta sitten totesin, että ei, ei nyt, ja se jäi piha-aittaan roikkumaan. Paikalliseen tapaan myyjät tulevat paikalle kun vain soittaa heille, joten häntä odotellessa pidimme kahvitauon =)

Kirkkojen lisäksi kävimme tutustumassa Kattlundin museopihaan, joka olikin lumoava. Sen vanhimmat osat olivat 1200-luvulta, mutta kivikartanoa oli laajennettu myös 1400-, 1800- ja 1900-luvulla. Tien toisella puolella oli vanhaa ja uutta tuulivoimaa rinta rinnan ;)

Retkeen sisältyi muutama kirkkoa näiden lisäksi, mutta kerron niistä siis joskus myöhemmin =)

Kivenrestauroinnin jälkeen olikin aika oppia, kuinka kiviä pilkotaan paloiksin suunnitelmallisesti ja seuraava viikko vierähti siinä. Työkaluinamme meillä oli erilaisia talttoja ja vasaroita ja kivenä kalkkikivi, hiekkakivi ja graniitti. Niille, jotka eivät tiedä kivien kovuuksista mitään, voin kertoa, että hiekkakivi on kaikista pehmein ja sitä käytetään Gotlannin kirkoissa yleensä kaikkeen koristeluun ja kastemaljoihin, koska sitä on helpoin muokata. Kalkkikivi on seuraavaksi kovin kiviaines, jota on myös suhteellisen helppo työstää ja lähes kaikki Gotlannin kivikirkot ovat kalkkikivestä, kuten myös talot ja aidat, sillä se on myös kestävä. Täällä on kyllä myös hiekkakivestä tehtyjä kirkkoja. Ja graniitti on kovinta, kuten suomalainen tietää, mutta kyllä sitäkin pystyy työstämään, minkä tämä viikko todisti. Toisilla on voimaa ja taitoa, toisilla ei - voitte arvata kumpaan ryhmään mie kuuluin ;)

Suoritimme kivenhakkuun tällaisilla lavereilla hiekan päällä, että kivi pysyisi paikoillaan - ei pysynyt. Tässä näkyy myös työkalujamme.

Kivenhakkuu aloitetaan yhden sivun suoraksi tekemisellä kanttiraudalla, kuten ruotsiksi sitä kutsutaan. Kiveen piirretään viiva ja sitten aletaan hakkaamaan kiveä viivaa seuraten päästä päähän niin kauan kunnes kivi lohkeaa. Välillä siihen meni enemmän aikaa, välillä siihen meni muutama minuutti ja usein se ei lohjennut todellakaan sieltä mistä piti ja ei kun alusta taas. Mie työstin kolme eri kiveä, sillä ne hajosivat eri vaiheissa ja lopussa olin aika väsynyt - mutta en ollut ainut.

Kun kivi oli saatu lohkaistua sieltä, mistä pitikin ja kiven yksi kivu oli suhteellisen suora, oli aika alkaa tekemään reunakantteja. Nämä kantit tehtiin siihen reunaan, minkä halusi sileäksi. Suorakulmalla merkittiin reunaan suora viiva, jota alettiin bredmejselillä eli suomeksi leveällä taltalla hakkaamaan viivan mukaisesti.

Suoralla viivaimella sitten tarkistettiin, että kantti oli suora eikä valoa näkynyt lainkaan viivaimen alta, minkä jälkeen kahden suorakulman avulla piirrettiin vastakkaiselle sivulle viiva kantin suuntaisesti

ja hakattiin sitten sekin kantti suoraksi. Kun kaksi vastakkaista kanttia olivat valmiit, piirrettiin niiden väliin viivat ja tehtiin päätykantitkin, minkä jälkeen kivi näytti tältä.

En edes kehtaa kertoa, kuinka kauan miulla meni, että sain kiveni tähän vaiheeseen... ;) Sitten olikin vuoro hakata pois kanttien keskellä oleva ylimääräinen kivi. Se tapahtui tekemällä ruudukko kiven pintaan spikmejselillä eli naulataltalla ja hakkaamalla kiviaines pois.

Kun ylimääräistä kiviainesta oli enää pari milliä siirryttiin naulataltasta leveimpään talttaan ja alettiin diagonaalisesti hakata pintaa sileäksi nurkasta nurkkaan talttaa koko ajan samansuuntaisesti pitäen.

Jos halusi, sai tehdä kalanruotokuviotakin:

Sitten kun sivu oli valmis sai alkaa tekemään seuraavaa sivua, mutta mie en koskaan saanut edes ensimmäistä sivua valmiiksi...

Miulle tuskaisen kalkkikiven jälkeen olisi ihana päästä hakkaamaan pehmeää hiekkakiveä: se oli kun olisi kuumalla veitsellä voihin työntänyt =)

Se oli helppoa ja nopeaa, eikä vaatinut voimia lainkaan, mutta jos käytti liian paljon voimaa, saattoi käydä näin:

Muiden mielestä siis hiekkakivi oli huonoa ja arvaamatonta, kun mie taas rakastin sitä ;)

Graniitti olikin sitten ihan oma lukunsa. Sen halkaiseminen tarvitsi voimaa, joten en edes yrittänyt moista.

Mutta kun se oli halki, sen työstäminen oli helppoa! Graniitti on siitä kiva kivi, että se ei lohkeile miten sattuu, joten sen työstäminen on hallittua ja se lohkeaa juuri sieltä, mistä haluaakin, joten se oli yllättävän mukava tuttavuus =) Mie innostuin kanttaamaan kiveä nopeammin kuin omaa kalkkikiveäni, mutta keskityinkin etenemiseen kanttien suoruuden sijaan enkä tehnyt niitä muutenkaan sääntöjen mukaisesti ;)

Tähän päättyi käytännönharjoittelumme Väskindessä, 5 viikkoa sitä kestikin =) Tästä eteenpäin opintomme on enemmän ja vähemmän koululla tapahtuvaa, joten mielenkiinnolla odotan sitäkin, tavallisia luentoja. Toisaalta käytöntö seuraa meitä koko ajan eri projektien muodossa, joten "tylsää" meille ei ehdi tulemaan ;) Rakennusfysiikassa pääsemme tekemään projektia kirkossa ja voitte vaan arvata, miten innoissani siitä olen ;) Aivan mahtava alku - vaikkakin fyysisesti todella uuvuttava - tämä Väskinden jakso oli, käytäntöä ja teoriaa rinnakkain koko ajan. Tämän jälkeen kirjoitin sen 36 sivua tekstiä tästä kaikesta ja luin 10 kirjaa, ainakin silmäillen, joten voin sanoa jotain oppineeni kivestä - ruotsiksi ;) Mutta se täytyy sanoa, että ennen tätä kurssia pidin kivitaloja tylsinä, rumina ja kylminä, mutta nyt rakastan niitä, sillä ne ovat todella persoonallisia - ainakin täällä Gotlannissa =) Voisinpa hyvin itsekin asua tällaisessa tai jopa rakentaa tällaisen, ei se niin vaikeaa ole =) Ja ehkäpä hakkaan itse rappuset talooni - tai sitten en ;) Jos on aikaa ja kärsivällisyyttä, niin miksei =) Ensimmäiset 7 viikkoa kivikurssin parissa meni siis nopeasti ja paljon uutta oppien, nyt kohti seuraavia haasteita =)