Minun Gotlantini alkaa vähitellen muuttumaan turistien Gotlanniksi mikä tekee lähdöstäni helpompaa. Katukuvassa kesän tulo on näkynyt jo yli kuukauden, sillä ravintolat ovat rakennelleet kesäterassejaan ja kaupat, jotka ovat kiinni talvikauden, ovat avanneet ovensa taas ja mikä tärkeintä: Pohjoismaiden suurin jäätelökioski satamassa on jälleen auki =) Muutaman kerran olemme käyneet siellä maistelemassa herkkuja, mutta on edes turha ajatella, että ehtisin maistamaan kaikkia makuja. Niitä taitaa olla yhteensä pari sataa ;)

Tämä viikonloppu todellakin on avannut kesäkauden ja olen kulkenut kaduilla vieraana omassa kaupungissani. Onneksi jotkut asiat eivät muutu, sillä yhä vastaantulijat tervehtivät hymyillen, jos onnistuu nappaamaan katsekontaktin. Tämä ihmismäärä hämmentää enkä todellakaan sulaudu joukkoon. Arkena miulla on miun keltaiset työhaalarit ja kovia kärsineet turvakengät kun muut ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kuten lomalla tapana on. Ja pyhänäkin mie olen mie, enkä tyylikkäästi pukeutuva kaunis ruotsalainen. Kaupunki, joka talviaikaan nukahti jo kuuden aikoihin, herää nykyään kauppojen sulkiessa ovensa ja ravintoloiden terassit täyttyvät puheensorinasta. Muurien sisäpuolella saa koko ajan varoa autoja ja tuntuu, että olen koko ajan tiellä. Tämä on miun kotikaupunki, mutta tuntuu että en kuulu tänne. En ole rahojani tuhlaava turisti, joka shoppailee huvikseen ja syö ulkona. Nyt ei edes tee mieli mennä satamaan jäätelölle tai Creperiehin letulle, sillä nekään ei enää kuulu miulle. Ne ovat nyt turistien ja mie olen vain tiellä. Tämä ei ole enää miun kaupunki, miun Gotlanti, kuherruskuukausi on ohitse.

Mutta kesä täällä on =) Meillä ei ole Suomen helteitä, mutta ihan kiitettävän lämmintä. En viihdy kuumuudessa ja tämäkin lämpö on siinä rajoilla, että onko se kivaa vai ei. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei miulla ole mukana kesävaatteita enkä tiedä haluanko ostaa lisää vaatteita, sillä en tiedä saanko näitäkään tavaroita/vaatteita Suomeen. Kotimatka lähestyy enkä halua ajatella sitä. Tulin tänne viiden laukun kera ja nyt tavaroita on ehkä jopa tuplamäärä enkä tiedä mitä tehdä. Toki kaikki astiat jätän tänne ja osan vaatteista yms mutta kaikki nuo kymmenet kirjat ja DVD:t haluan kotia, kuten myös ihanat vaatteet. Onko ketään vapaaehtoista joka haluaisi tulla hakemaan miut autolla täältä pois? Tuskin. Blääh. En halua ajatella sitä.

Huolimatta turistisumasta ajauduin tänään kaupungille nauttimaan auringosta ja kesästä eikä se ollut niin kamalaa kuin odotin. Ystävällisyys kun ei näytä katoavan ihmisten lisääntyessäkään. Tässä muutama kesäkuva =)

Koulu jatkuu käytännön hommilla. Olemme Norrbysin museotilalla ja siitäkin miulla on oma kansio Facebookissa. Meillä on siellä kolme eri projektia samaan aikaan, joten kaikille riittää tekemistä. Paikkaamme rengin kammarin lattiaa, kunnostamme navetan ikkunoita ja rappaamme navetan seiniä. Ryhmämme vaihtavat viikottain kohdetta, joten mihinkään ei kerkeä kyllästymään, mutta toisaalta mihinkään ei ehdi paneutumaankaan. Mie olin viime viikon sivussa noidannuoleni takia, mutta onhan näitä viikkoja tässä vielä jäljellä. Norrbys on kaunis paikka, joten mikäs siellä on tehdä hommia =)

Ensi viikolla lähdemme Tukholmaan "luokkaretkelle". Tällä kertaa kyseessä tosiaan on retki eikä työleiri ja pääsemme tutustumaan kuninkaanlinnaan sekä Skoklosteriin ja toivon mukaan reissusta tulee kiva =) Tällä kertaa aikatauluun on merkitty vapaa-aikaa klo 17 eteenpäin - oooh! ;) Suuntana siis Gudrun Sjöden =) Kesäisiä terveisiä sinne Suomeen. Loppuun vielä kuva kaverista =) Hitaasti hyvää tulee =)

Täällä on kesä! No ei nyt ihan, mutta sää on kuin morsian - mikä tällä kertaa pitää paikkaansa, sillä "siskoni" on kaasona tänään ja toivon, että heillä on yhtä ihanaa kuin sää täällä =) Aurinko siis paistaa ja mittarissa on noin 13 astetta, mutta tuuli on kova - tosin ei se haitannut.

Eilen ailahtelevainen sää oli oikein suosiollinen meidän kokkotulille menon kannalta, sillä juuri sen aikaan kun olimme paikan päällä + matkat päälle ei satanut =) Aurinko jopa tuli tervehtimään meitä ja koska lämpötila oli siinä 16 asteen paikkeilla niin olo oli kuin juhannuksena Suomessa kokon äärellä =) Eilen miulle selvisi, että täällä Ruotsissa ei polteta kokkoa juhannuksena vaan vain näin vappuna - hämmentävää. Ystäväni osasi kertoa, että myös Tanskassa poltetaan juhannuskokko, mutta Tanskan vappukokosta hän ei osannut sanoa mitään. Vappukokkoon liittyy täällä vahvasti myös musiikki, mielellään kuoro, mutta kuoroa ei ollut tarjolla Flundrevikenissä, jonne pyöräilimme, mutta puhallinsoittokunta oli loistava ja soitti upeita kappaleita =) Visbyssä oli siis kaksi eri kokkoa, me valitsimme sen pohjoisen, sillä halusimme olla meren äärellä ja hieman rauhallisimmissa fiiliksissä kuin etelän kokon arvelimme olevan. Flundrevikenissä ei näkynytkään yhtään valkolakkia, mutta tunnelma oli yhtä kaunis kuin sääkin ja vietimme siellä reilun tunnin verran =)

Koska olen kyllästynyt netin toimimattomuuteen niin en edes yritä laittaa tänne blogiin paljon kuvia. Niitä, joita kiinnostaa, niin Facebookissa on oma valokuvakansio vapusta ja siellä kuvia voi ihailla enemmän.

Vappukokon jälkeen ajoimme Backgatanille ja vietimme ihanan rauhallisen vapun tehden pizzaa ja porkkanakakkua ja katsellen Sinkkuelämän toisen tuotantokauden jaksoja =) Tarvitseeko tehdä enempää? =D

Tänään sitten nukuin pitkään ja auringon kutsumana kipaisin ulos ihastelemaan Visbyn vappua. Se ei ollut mitenkään suurta, mutta oikein mukavaa. Missasin kaikki poliittiset löpinät, mutta ehdin näkemään Minijunan (turistijunan) paluun, ihastelemaan kaunista - vaikkain tuulista - säätä ja kymmenittäin vanhoja amerikan rautoja, letukoita kuten pappani tuppaa sanomaan =) Kaksi tuntia kaupungilla vierähtikin ja se on paljon Visbyn kokoisessa kaupungissa =)

Nyt aurinko on sopivasti mennyt pilveen, joten ulkona oloaika oli täydellinen. Eilenkin meidän ajoitus oli loistava tuolla kokkotulilla, joten taidanpa kulkea oikeaa polkua, kun elämäkin on myönteinen menemisteni suhteen ;)

Tämä meidän kaikkien uupuminen on ollut siitä erittäin hyvä, että olemme kaikki voineet niin huonosti, ettemme ole voineet suunnitella mitään tulevan varalle. Emme ole uskaltaneet edes suunnitella kyseiselle illalle jotain vaan kaikki tekemisemme on perustunut epävarmuuteen "katsotaan sitten jaksammeko/haluammeko tehdä jotain vai emme". Jopa vapun suunnitelmat meni olomme mukaan ja miusta se oli ihanan virkistävää. Meillä ei ollut vapuksi mitään suunnitelmia, päätimme kukin kuulostella olotilaamme ja soitella sitten "illemmalla" ja lopulta kävi niin että 2/3 jaksoi juhlia ja yksi ei ja se oli ok =) Jokainen sai sellaisen vapun kuin halusi.

Tämä vuosi on opettanut tuota hetkessä elämistä ilman suurempia suunnitelmia. Ja koska olemme kaikki voineet huonosti tai olleet uupuneita, niin on ollut täysin ok sanoa toisille, jos ei jaksa saapua paikalle vaan haluaa olla yksin kotona ja levätä. Niinpä kukin vuorollaan on viettänyt laatuaikaa itsekseen aina kun tarve on vaatinut, mutta toisaalta olemme saattaneet myös ilman mitään suunnitelmia päätyä kahville koulun jälkeen tai tehdä yhdessä ruokaa. Mikä valinnan vapaus onkaan kun oma elämä ei ole ollut riippuvainen aikataulusta - tai siis, me olemme eläneet täysin opiskelun ehdoilla ja se on ollut koko elämämme ja vapaa-aikamme on ollut kortilla, miksi ehkä onkin ollut niin antoisaa, että se ei ole ollut täynnä suunnitelmia vaan on mennyt jaksamisemme ehdoilla.

Olemme kaikki todella väsyneitä, liian väsyneitä, minkä takia onkin ollut tärkeä oppia kuuntelemaan itseään ja kehoaan ja mennä sen mukaan. Miulle tuo itseni kuunteleminen on aina ollut vaikeaa ja kuulen oman sisäisen äänen vain yksin ollessani ja silloinkin pääni sisällä on monta eri ääntä, joista jokainen kertoo eri asiaa - kyllä, mie kuulen ääniä ;) Mie tarvitsen aikaa, mie olen hidas siinä mielessä. Mie tarvitsen aikaa itselleni, mie tarvitsen aikaa opiskelulleni, mie tarvitsen aikaa ystävilleni ja kaikista mieluiten paneudun yhteen asiaan kerrallaan kunnolla ja jos näin saan tehdä niin kaikki järjestyy parhain päin. Mie en toimi hyvin pakon edessä, mutta jos saan tehdä asiat omalla aikataulullani niin elämä hymyilee. Se, että joku toinen hokee koko ajan "tee niin, tee näin" ei auta minnuu - päinvastoin. Siksi olikin tänään aivan mahtavaa, kun hyvin pitkästä aikaan miulla oli suuri halu lähteä ulos kävelylle ilman suunnitelmia, se kertoi että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Viikonloppu ei ole vielä ohitse ja kaikki on vielä mahdollista, mutta mitään suunnitelmia meillä ei ole =) Sain äsken viestin, että jos haluan niin olen tervetullut Backgatanille, mutta taidan jäädä siitä huolimatta kotiin lepäämään. Huomenna, jos jaksamme/haluamme, saatamme vuokrata auton ja lähteä autoretkelle, mutta sitä katsotaan sitten huomenna. Nyt taidan ottaa nokoset ja illalla katson ehkä elokuvan =)

Visby, vappuaatto, mittarissa +17 astetta =) Kesä =)

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta kertaa, mutta en ole saanut sitä koskaan valmiiksi. Netti ei toimi kunnolla, taloyhtiö on vaihtanut kaapelin toimittajaa ja kas kummaa, kaapeli ei ole vielä valmis, joten ongelmia tiedossa toukokuun puoleen väliin saakka. Kyllästyin siihen, että netti kaatui koko ajan ladatessani kuvia tänne, joten tein Facebookiin kansion Viron ja Tarton matkastamme, joten ne jotka haluavat nähdä kuvia niin FB:sta niitä löytyy - paljon ;)

Mutta ehkä kerron lyhyesti mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.Viron reissumme oli siis 20.-30.3. ja sitä ennen meillä oli kamala opiskeluputki. Lyhyesti sanottuna olimme niin poikki perjantai-iltana pakatessamme (kun lähtö oli lauantaiaamuna klo 7), että itkimme ja pakkasimme kukin kotonamme. Perjantai oli muutenkin painajaismainen, kaikki meni pieleen, että kukin tahoillaan mietti, että kannattaisikohan sittenkin jättää koko Viron reissu väliin, mutta ei. Me kiltit tytöt päätimme taistella huonon olomme ohi ja lähteä, olimmehan niin luvanneet. Väärä päätös, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla jälkiviisas.

Mitäs voisin sanoa Viron reissustamme. Hmm. No sanotaanko, että se oli tämän tuskaisen opiskeluvuotemme tuskaisin huipennus. 11 päivää tiukkaa ohjelmaa, koko aikana 4 tuntia vapaa-aikaa ja kolmena viimeisenä yönä ehdimme nukkua vain 4 tuntia yössä ja päivämme muutenkin olivat ylipitkiä, aikaisintaan lopetimme työskentelyn klo 18 ja sen jälkeen meillä oli tietenkin muuta ohjelmaa. Mitä siis teimme? Inventoimme 550 rakennusta + niiden piharakennukset, teimme niistä 15 eri karttaa ja 16 eri A0 kokoista plakaattia. Se ei siis ollut mikään loma, tosin kävimme kahden päivän reissulla Tartossa ja Viljandissa, joihin rakastuin ihan totaalisesti, mutta sielläkin meillä oli vain 1 tunti vapaa-aikaa koko aikana ja sinäkin aikana meidän piti syödä, vaihtaa vaatteet ja meikata - en ehtinyt, olen hidas. Mutta se, mikä oli positiivista reissussamme oli se, että me kaikki kärsimme yhtä paljon =) Jokainen meistä neljästä (lopussa meitä oli vain 4 jäljellä, sillä 3 - fiksua - matkusti aikaisemmin kotiin) työskenteli lopussa yötä myöten ja jokainen meistä nukkui vain sen 4 tuntia yössä. Me hioiduimme yhteen ja yhteisfiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta! Matkustin Tallinnasta suoraan Suomeen ja laivalla kaipasin jo ryhmäämme niin kamalasti, että itkin - tai sitten itkin uupumustani ;) Mutta se oli mahtavaa!!!! Tosin se ei ehkä riittänyt korvaamaan sitä kaikkea, mitä siitä seurasi, mutta silti. Me oltiin ihan sikahyviä!!!! =)

Viron reissumme loppusaldo oli se, että yksi rakkaimmista ystävistäni täällä paloi loppuun eikä hän ole vieläkään palanut kouluun ja tuskin palaakaan enää tämän vuoden aikana. Hän jättää myös koko koulun eikä siis palaa enää ensi vuonnakaan koulunpenkille. Kaksi luokkatoveriani puolestaan olivat niin puhki urakan jälkeen, että he itkivät viikon kotona apaattisina ja vain toinen heistä suoritti kotitentin, mikä meitä odotti pääsiäisen jälkeen. Kumpikaan heistä ei aio tulla takaisin ensi syksynä. Neljäs ystäväni oli yhtä puhki kuin mie - ja on yhä - eikä hän kyennyt tekemään kotitenttiä eikä ole vieläkään tehnyt sitä. Myös hän pitää välivuoden eikä siis palaa koulunpenkille. Mie urhea, itsepäinen olento päätin mennä harmaan kiven läpi ja tein kotitentin, vaikka kroppani huusi armoa. Se oli tuskainen viikko enkä tiedä oliko se sen arvoista, sillä en vieläkään ole palautunut Viron reissusta, vaikka siitä on nyt kuukausi. Sain kunnon flunssan ja vatsakivun, joka vainoaa minnuu yhä. Ja ei, en halua mennä lääkäriin sen vuoksi, sillä en todellakaan jaksa selittää ruotsiksi lääkäreilleni sisäelinteni vääriä sijainteja ja kummallisuuksia. Tiedän, että kivut johtuvat stressistä/uupumuksesta, sillä en todellakaan ole kuunnellut itseäni tai kroppaani enkä ole levännyt. En ehdi. Ja jos pysähdyn niin en tiedä onko miusta enää jatkamaan ja kuten mummini jaksaa todeta, on tärkeää saada opinnot täällä suoritettua, oli mikä oli.

Mutta kotitentin jälkeen oli miulla ihanaakin täällä. Veljeni oli täällä tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Vaikka mie olin kamalassa flunssassa ja pysyin pystyssä vain lääkkeiden avulla. Tosin Visby ei näyttänyt kauneinta puoltaan heille, sillä täällä oli koko sen ajan minkä he olivat täällä kunnon hernerokkasumu, ettei edes merelle nähnyt vaikka oli vieressä =) Täällä ei aiemmin ole ollut vastaavaa sumua, mutta silloin oli ja pysyi. Ja tämä sumu tosiaan oli vain Visbyssä ;) Heti kun ajoi Visbystä pois niin aurinko paistoi =D Niin väärin!!!! Mutta he rakastivat silti Visbyä yhtä paljon kuin mie =) Todellista Rakkautta =) Ja kävimme sunnuntai-iltana pienellä ajelulla Visbyn ulkopuolella, mm. Dalhemin kirkossa (josta löytyy myös kuvia Facebookissa, jos jotain kiinnostaa), joten he näkivät vähän Gotlannin maaseutua ja auringonpaistetta =) Oli aivan mahtavaa jakaa jonkun kanssa tämä miun loputon rakkauteni Visbyä ja Gotlantia kohtaan. He päättivät hankkia täältä kesämökin, jossa mie voin asua talvet ja he kesät ;) Täydellistä =D

Kevät/kesä tekee kovasti tuloaan tänne. Lumi oli sulanut jo sinä aikana kun olimme Virossa, joten sitä ei ole näkynyt sitten maaliskuun jälkeen. Nurmikko vihersi ja krookukset kukkivat jo huhtikuun alussa ja nyt parin viikon ajan on sinivuokot ja keltaiset kevätkukat kukkineet kilpaa. Onpa valkovuokkojakin jo näkynyt =) Kokeilen, jos saan kuvia ladattua niistä edes.

.... Anna Bergendahl: This Is My Life!!!!!!No näillä mennään sitten eteenpäin.

Ei tässä kuitenkaan huonosti käynyt, Backgatanin kansainvälinen raati oli tyytyväinen, vaikka toiseksi jäänyt Salem olikin raatimme suosikki. Niin, Salem jäi siis toiseksi =) Kolmanneksi ylsi suihkupoikamme Erik Saade 'Manboy'-kappaleellaan. Jos ette vielä ole käyneet kappaletta katsomassa/kuuntelemassa niin käykää ihmeessä ja katsokaa loppuun saakka. Lopussa poika käy suihkussa =D Ärsyttävä kappale, jää soimaan päähän eikä se ole hyvä asia tässä tapauksessa ;)

Ruotsin suureksi onneksi Timotej ei voittanut eikä ollut edes kolmas, vaikka voittoakin sille hehkuteltiin. Tytöt ylsivät viidennelle sijalle ja Darin kiilasi heidän edelleen neljänneksi. Viiden kärki siis oli se, mitä ennusteltiin vaikkakin järjestys olikin hiukan eri. Loput sijat jääköön mainitsematta, mutta jos teitä todella kiinnostaa, niin lista sijoituksista löytyy täältä.

Muutama asia Melodifestivaaleista on vielä pakko mainita. Ruotsissa osataan hyödyntää kappaleiden äänestäminen oikealla tavalla, sillä jokaisella kappaleella on kaksi numeroa johon voi soittaa/lähettää viestin. Halvempi (0,36€) on vain kappaleen äänestys, mutta kalliimpi (0,99€) menee hyväntekeväisyyteen. Näin ollen äänestämällä saa myös kerättyä rahaa hyväntekeväisyyteen ja jokaisesta osakilpailusta onkin mennyt hyvään asiaan satoja tuhansia euroja. Ajatelkaapas sitä!!!

Toinen ihan eri juttu oli finaalin äänestys. Ruotsilla oli nimittäin 6 kansainvälistä raatia (Venäjä, Ranska, Norja, Kreikka, Serbia ja Irlanti), jotka antoivat kappaleille pisteitä 1, 2, 4, 6, 8, 10 ja 12 (jos nyt muistan oikein) ja sen lisäksi 5 ammattilaisraatia Ruotsissa ja niiden lisäksi katsojaäänestys. Ammattilaisraatien mielestä Salem, Ola, Darin ja Andreas olisivat olleet voittaja-ainesta, mutta kansa halusi Annan vaikka sai Salem kansaltakin ääniä. Pisteet menivät niin, että ammattilaisraadit antoivat yhtä paljon pisteitä kuin kansakin eli molempien sana painoi yhtä paljon. Jos olisi tullut tasatilanne, niin kansan äänet olisivat ratkaisseet voittajan.

Mutta näin tällä kertaa. Miusta tuntuu, että Salem itse on tyytyväinen tähän tulokseen, ainakin hänellä näyttää olevan kiirettä ihan omastakin takaa uuden levyn kanssa, joten hänelle riitti varmasti tämäkin =) Miusta oli vaan kiva, että loppujen lopuksi niin moni tykkäsi Salemista miun lisäksi. Se riitti. Hyvää yötä! Visby kuittaa ja nukahtaa.

Lauantaina se on. Nimittäin Ruotsin Euroviisuehdokkaan valinta. Jännitys on korkealla jo nyt. Lehdissä puhutaan Melodifestivaalin finaalista, ehdokkaita haastatellaan ahkerasti, vauhti on kova ja iTunesin sinkkulistalla on vain finaalin biisejä Top10-listalla.

Itse olen ihan totaalinen Salem Al Fakir-fani. Päivärutiineihin kuuluu Salemin FB:n sivustolla käynti ainakin kolme kertaa päivässä - hän kertoo kuulumisiaan ahkerasti ja päivittää statustaan useita kertoja päivässä. Olen ostanut myös hänen ensimmäisen ja viimeisen levyn iTunesilta digitaalisesti, harkinnassa on myös levy nro 2. Salem on yksi ennakkosuosikki, mutta ei suinkaan varma voittaja. Idol-Anna on suosikki nro 1 ja pakko se on myöntää: kyllä hänenkin kappale on hyvä, ehkä jopa parempi kuin Salemin, mutta toivon Salemin voittoa. Hmm, vaikeaa...

Olen miettinyt tätä fanittamistani ja todennut, että ei se mitään, vaikka Salem ei pääsisikään Osloon edustamaan Ruotsia. Olen kuitenkin jo nähnyt hänet livenä, rakastunut hänen musiikkiinsa ja persoonaansa - mainio tyyppi =D - ja se riittää miulle. Jos en olisi ollut täällä tänä vuonna niin en vieläkään tietäisi Salemin olemassaolosta, joten nämä Melodifestivaalit ovat osansa tehneet miun kohdalla: löysin idolini =) Ja harkitsen myös Orsa Spelmänin levyn ostoa mummille ja äidille, he voisivat pitää siitä, vaikka miehet laulavatkin ruotsiksi. Minnuu harmittaa kovasti, ettei se päässyt finaaliin, pidin heidän kappaleestaan.

Mutta jotta tekin pääsisitte osalliseksi Melodifestivaalien huumaan - sillä olen varma, että te hingutte innokkaana kuulla Ruotsin finaalikappaleita ;) - niin laitan finaaliehdokkaiden linkkejä alle Melodifestivaalien karsinnoista suosikkijärjestyksessä. Kuuntelee kuka tahtoo. Lupaan tulla tänne kertomaan, miten kävi lauantain jälkeen. Mutta tässä finaalin kaikki 10 kappaletta.

Ja tässä vielä pari, jotka eivät päässeet finaaliin, mutta joista pidin =)

Hih, jännittää. Mutta nyt takas koulutehtävien pariin...

Tässä Melodifestivaalien huumassa ei pidä unohtaa Vancouverin olympialaisia, joita pidetään Kanadassa, tuossa Pohjois-Amerikan paremmassa puoliskossa - ainakin kanadalaisten mielestä ;) Luokkani omaa kansalaisuuksia neljästä eri maasta, mikä tekee luokastamme poikkeuksellisen kansainvälisen, kun ottaa huomioon, että mie olen ainut virallinen vaihto-oppilas nyt kun Australian vaihto-oppilaamme pakeni paikkaan, missä puhutaan englantia ruotsin lisäksi - ja siellä kuulemma on kaikki muutenkin paremmin. Tämä eri kansalaisuuksien sekalmelska tekee olympialaisistakin mielenkiintoisemman, sillä perinteisen Suomi-Ruotsi vastaan asettelun lisäksi pääsee kilpailemaan kahta muuta maata vastaan samalla hinnalla ja seuraamaan muiden menestymistä - ja Suomen epäonnistumista, kuten olemme saaneet viimeksi tänä yönä sitä todistaa.

Maaottelumme mitalitaulukossa on Norja tällä hetkellä ehdottomassa johdossa. Se on kolmantena 10 mitalillaan (5 kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia) ja me kaikki muut olemme Norjaa vastaan - kuten myös äitini =) Ruotsilla ja Sveitsillä on kova taistelu seuraavasta sijasta, sillä Sveitsillä on 4 kultaa ja Ruotsilla vain kolme, mutta Ruotsilla on nyt mitaleita enemmän - kiitos hetken sitten päättyneen miesten hiihdon - joten se on sijalla 7 ja Sveitsi sijalla 8. Ruotsin muut mitallit tällä hetkellä ovat siis 1 hopea ja 2 pronssia ja Sveitsillä yksi pronssi kultien lisäksi. Suomesta ei tarvitse puhua.

Suomen huono menestys on mahdollistanut miun oman kansainvälistymisen, itse asiassa äitini sen aloitti. Hän soitti miulle yhtenä iltana, kun luin seminaariin täyttä päätä ja onnitteli iloisesti. Kiitin iloisesti ja samalla pääni mietti kuumeisesti yrittäen päästä pois restaurointihistorian kiemuroisesta maailmasta, että onko miulla synttärit, nimpparit vai olenko saanut lapsen, kunnes äitini totesi, että olen saanut kultaa. Olin entistä iloisempi, mutta miun oli pakko kysyä: "Mistä?" "Hiihdosta." "No, sehän kiva" vastasin iloisesti ja muistelin ankarasti viime päivien tapahtumia ja tulin siihen lopputulokseen, että en ole hiihtänyt yli 10 vuoteen, joten sen on täytynyt olla joku muu ja se joku muu oli lopulta ruotsalainen naishiihtäjä. Äitini oli tajunnut, että hän voi kannustaa Ruotsia, sillä olenhan tällä hetkellä "ruotsalainen" =) Ja koska yksi parhaimmista ystävistäni täällä on Sveitsistä niin katson olevani myös sveitsiläinen, mutta Norja saa olla ihan yksinään, siitä me ei välitetä vaan kilpaillaan sitä vastaan ;)

Niinpä viime päivät ja yöt olen saanut iloita niin monesta menestyksestä ja jännittää luu kurkussa, kuinka käy esim. Sveitsi-Norja jääkiekko-ottelussa - se olikin muuten tuskaisen jännittävä peli, jonka jatkoajalla onneksi Sveitsi voitti (HÄHÄÄ NORJA!!!). Mäkihypyssä olen saanut iloita Sveitsin Ammanin puolesta ja hiihdossa Ruotsin. Äsken liikutuin itsekin ihan kyyneliin, kun juontaja/kommentaattori/valmentaja (mies) itki liikutuksesta Ruotsin hienon menestyksen vuoksi. Ei siinä voinut muuta kuin iloita heidän puolestaan ja tirauttaa muutama kyynel heidän mukanaan. Ei ne mitallit helpolla tule - kuten olemme me suomalaisetkin saaneet huomata. Mutta toisaalta tirautin muutaman kyyneleen täällä kotonakin mäkimiestemme vuoksi, erityisesti Ahosen. Hänelle, jos kelle, olisi niin suonut sen henkilökohtaisen olympiamitallin ja sitten kävi näin. Seppo Räty osaisi sanoa nyt suorat sanat. Mutta voitimmehan me hopeaa, kiitos Peetu! Ja se kisa oli hieno. En nähnyt itse kisaa, mutta karsinnat kyllä katsoin ja voi että Peetun isot hypyt näyttivät niin kevyiltä ja helpoilta, että ei voinut kuin ihastella =) JEE!

Niin, kiitos SVT:n, mie pystyn katsomaan kisat suorana netin kautta =) Itse asiassa voin katsoa kaikkia lajeja yhtäaikaa, mikä tarkoittaa sitä, että voin pitää samaan aikaan monta ikkunaa auki ja jännittää/huutaa/kirota koko ajan =D Jääkiekko on pahin laji, ex-mieheni muistaa varmasti sen, kuinka eläydyn matsiin kuin matsiin. Maanantaiaamuna aikaisin on Suomi-Ruotsi matsi, siitä voi tulla mielenkiintoista. Harkitsen pitäisikö miun mennä jonkun luokkatoverini luo katsomaan sitä ;) Katsotaan miten käy... Ääntä tulen pitämään joka tapauksessa =D

Mutta vaikka Suomi pitää maaottelussamme jumbosijaa (22.) yhdellä hopeallaan niin kaikki toivo ei vielä ole menetty. Vielä me voimme saada mitalin/mitaleita esim. kaunoluistelussa ja jääkiekossa, joten jatketaan me jännittämistä. Jääkiekossa sitä jännitystä ainakin riittää ja siinä, jos missä, pääsee koko kansainvälinen maaottelumme kisailemaan kunnolla toisiaan vastaan =) - ja siinä lajissa me kaikki kolme voitamme Norjan, JEEE!!!! Ja jännittämisen ohessa voimme lukea Ilta-Sanomien Vancouver 2010-blogia, jota pitävät Ilta-Sanomien 6 urheilutoimittajaa ja he ovat luvanneet kertoa blogissaan kaiken epäoleellisen ja ainakin tähän asti he ovat pitäneet lupauksensa ;) Hyviä urheiluhetkiä! =D

Hihii! Euroviisufanina voin sanoa tuleeni oikeaan maahan, jos ajattelee niiden fanitusten määrää, sillä Ruotsi rakastaa schlagereita - kuten myös mie =) Suomen edustaja Euroviisuihin on valittu jo (Hyvä KUUNKUISKAAJAT!!!!), mutta Ruotsissa prosessi on vasta menoillaan. Täällä Euroviisut on todellakin kova juttu ja siksipä niitä ennen järjestetään Melodifestivaalit, jotka koostuvat yhteensä viidestä osakilpailusta yhdestä finaalista. Melodifestivaaleista tehdään joka vuosi oma kokoelma-CD, mikä on kova juttu myöskin, ja hypetys Euroviisujen ympärillä muutenkin on omaa luokkaansa - sovin siis joukkoon oikein mainiosti ;)

Menetelmä Melodifestivaaleissa on aika samanlainen Suomeen verrattuna: jokaisesta osakilpailusta pääsee kaksi suoraan finaaliin ja kaksi finaalia edeltävään ns. "andra chansen"-osakilpailuun. Takana on nyt kaksi osakilpailua, joten puolessa välissä ollaan osakilpailujen suhteen. Maaliskuun 13.pvä on sitten jännittävä finaali Globenilla =)

Melodifestivaalit järjestetään suurella rahalla ja se näkyy jo osakilpailuissa. Lopputulos näyttää kuin lopullisilta Euroviisuilta ja ekassa osakilpailussa kappaleiden tasokin oli niin laadukasta, että kyseessä tosiaan olisi voinut olla Euroviisut eikä Melodifestivaalit. Istuin vain hiljaa, suu auki ja tuijotin hämmentyneenä: Suomella ei ole mitään mahkuja näihin verrattuna. Mutta onneksi toisessa osakilpailussa oli jo niitä "huonojakin" kappaleita, joten toivo ei ole menetetty ;) Täällä lahden toisella puolella osataan tehdä hyvää musiikkia, mutta ei huolta, sillä niin osataan niitä huonojakin ;D *huokaus*

Tärkeänä osana Melodifestivaaleihin kuuluu kotiyleisön tuomarina olo. Ekaa osakilpailua katsoessamme luokkatoverimme luona, saimme eteemme blanketin, johon piti arvostella asteikolla 1-10 kappaleen 'glamour'-arvo, kansainvälisyys, oma mielipide sekä kuvailla kappale kolmella sanalla. Itse olin niin hämilläni kappaleiden loistavasta tasosta, että arvoasteikkoni koostui 8-9 tasolla, mutta onneksi lopussa tuli jopa 6-7 arvoisia kappaleita ;) Glamour tipahti monessa jopa kakkoseen, mutta ne oli hyviä! Ärsyttävää. Ja kun luokkatoverini arvostelivat kappaleiden huonoutta, mie vajosin syvemmälle sohvatyynyjen sekaan, sillä Suomen taso, hmm, ei ollut tänä vuonna ihan vastaavaa... Tällaista tasoako Ruotsi pitää yleensä musiikkialalla? Masentavaa...

Mutta vaikka kappaleet olivat todella hyviä ja laadukkaita miun mielestä, niin yksi oli ylitse muiden niin meidän kotiraatimme kuin myös koko Ruotsin kansan mielestä: Salem Al Fakir =) Hän esiintyi viimeisenä ensimmäisessä osakilpailussa ja jos siihen asti olin ollut ällikällä kappaleiden laadukkaasta tasosta niin kun Fakir aloitti pianon soittamisen ja laulamisen, niin tunsin heti, että tässä on jotain vielä enemmän, ja mitä pidemmälle kappale eteni niin sitä onnellisemmaksi tulin: tässä kappaleessa todellakin on jotain vielä enemmän =) Ja siitä illasta asti olen laulanut kappaletta, hankkinut kappaleen kännykkäni soittoääneksi ja fanittanut Fakiria. Ja arvatkaa mitä? Hän tulee huomenna tänne Gotlantiin!!!! =D Jep, mie taidan mennä Munkkällariin, jep, jep =)

SVT on siinä mielessä hankala - joskin ymmärrettävästä syystä - ettei se anna toiselle kierrokselle tai finaaliin päässeitä kappaleita julkisuuteen eli en voi jakaa teidän kanssanne Fakirin loistavaa kappaletta, sillä SVT on aktiivisesti poistanut YouTubesta KAIKKI versiot kyseisestä kappaleesta. Ymmärrettävää se on siinä mielessä, että onhan se väärin viimeisessä osakilpailussa esiintyviä kohtaan, jos ekassa osakilpailussa esiintynyt on saanut soittolistalta tilaa kolme viikkoa heitä pidempää, mutta hankalaa se on fanien puolesta =/ Onneksi olin nopea ja nappasin Fakirin kappaleen mp3:na yhdeltä keskustelupalstalta - joku ystävällinen sielu oli tehnyt jokaisesta osakilpailun kappaleen live-versiosta mp3-tiedoston (uskon, että SVT on löytänyt nekin jo tähän mennessä ja poistanut ne, mutta mie olin nopea ja sain sen, JEEE!!!).

Mutta ei hätää, voin ilahduttaa teitä toisella videolla, nimittäin Melodifestivaalien ensimmäisessä osakilpailussa oli yhtenä juontajana Dolph Lundgren - muistattehan toki tuon '80-luvun ruotsalaisen näyttelijän ja kehonrakentaja/karate-sankarin, joka mm. esiintyi Rocky IV. Hän on ollut rapakon toisella puolella enimmäkseen eikä siis kovin tuttu ruotsalaisillekaan, mutta nyt hänet oli pyydetty yhdeksi juontajaksi Melodifestivaaleilla ja hän oli niin koko Ruotsin kansan kuin miunkin mielestä ehdottomasti parasta, mitä Melodifestivaaleilla oli tarjottavana kappaleiden lisäksi (ruotsalainen huumori ei purenut kansaan eikä minuunkaan, joten ainoat ei-niin-nolot-hetket juontajien kanssa oli kun Dolph Lundgren oli lavalla). Hän jopa lauloi Elvis Presleyn "A little less conversation" ja hän oli loistava =D Ei sitä voinut kuin hymy huulilla katsoa =D Olin myyty =D Ruotsalaiset ovat kovasti kehottaneet järjestäjiä tekemään äkkiä Dolphille oman kappaleen Melodifestivaaleihin, menestys ois taattu ;D Ikävä kyllä Dolph on tällä hetkellä jonkun elokuvan kuvauksissa Los Angelesissa, joten pääsemme ihailemaan häntä seuraavan kerran vasta finaalissa, mutta sitä odotellessa ;) Btw, Dolph loukkasi oikeasti kätensä karate-iskuja tehdessään jääkimpaleiden kanssa, mutta mies ei pienestä loukkaantumisesta ja verestä hämmästynyt =)

Mutta koska en voi laittaa itse Fakirin kappaletta tänne - vielä ;) - niin saatte tyytyä sanoihin, pidän niistäkin. Tässä tulee Salem Al Fakir: Keep on walking =)

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I have a long road ahead of me
It’s cloudy and dark, it’s hard to see
Will I ever get through to the end?
Been down this lane so many times before
And I told myself I would do it no more
Now I’m back on the same road again

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

There’s some twists and turns I’ve gotta clear
But when I’m done the end will soon appear
I can leave my troubles behind

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I never stopped believing
I know what I should do, just let the light guide me through

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

I was aiming for the sky, ended up flat on the ground
But once again the sun is rising, I better keep on walking
Keep on walking

Sinä aikana kun olimme Tukholmassa lomailemassa, satoi Visbyyn lisää lunta. Kotikatuni jalkakäytävää ei yksinkertaisesti enää ollut kun tulin takaisin =D Sen tilalla on vain nivusiin ulottuva lumikinos, joten kävelen suosiolla autotiellä. Ilmeisesti Tukholma ei ole ainut, joka taistelee lumipaljouden kanssa. Täällä asiaa helpottaa se, ettei täällä ole ihmisiä mitenkään hirveästi, joten autot ja ihmiset mahtuvat kulkemaan samalla tiellä ihan hyvin.

Jäin eilen kaupungille kuvailemaan, vaikka olinkin ihan totaalisen väsynyt. Tummanpuhuva taivas kontrastina valkoiselle kinokselle vei huomioni ja talteen tallentui taas muutama kuva.

Tänään sitten paistoikin aurinko koko päivän. Opiskelin kotona ahkerana, mutta iltapäivällä auringon paistessa ikkunasta sisään, miun oli pakko päästä ulos nauttimaan lämpimästä auringosta. Aurinko todella lämmittikin ja lumi tippui katoilta alas tömähtäen. Mie jätin suosiolla lämpimät rukkaset kotiin ja lähdin kevyemmillä varusteilla. Tämä oli ensimmäinen kevätpäivä täällä etelässä, aika hurjaa =)

Otin varmuudeksi kameran mukaan enkä näin jälkeen päin kadu sitä yhtään. Sää oli upea, meri lähes peilityyni ja auringonlasku aivan käsittämätön. Tässä tämän päivän kuvaussaldoa. Muistuttaisin taas, että kuvia klikkaamalla näkee ne suurina, tämä pätee aina kaikkiin kuviin. Miusta vaan tuntuu, että nämä kuvat ovat edukseensa suurina, joten klikkailkaa vapaasti...