Hih. Ihme on tapahtunut Gotlannissa: täällä satoi tänään lunta =) Ei niin paljon, että se maassa olisi näkynyt millään lailla, mutta kylmille katoille sitä jäi hitusen verran =D Oli kiva kävellä lumisateessa, tuntui talvelta =) Tuon ristikkorakenteisen talon tiilikatolta voi nähdä tämän lumen määrän - se ei siis ollut paljoa, mutta lunta kuitenkin ;)

Ja tänään sain tietää, että olin luokkani paras fysiikan kokeessa. Otan tiedon vastaan hieman ristiriitaisin tuntein... Toi toinen koe meni ihan penkin alle, mutta onhan se kiva tietää, että osaa ruotsia sen verran, että pärjää kokeessa. Mutta toi puhuminen. Se on yhä yhtä tuskaa... Kai sekin vielä joskus - tai sitten ei. En tiedä. Blääh....

Mutta haluan jakaa vielä Ruotsin erinomaisuutta ennen kuin jatkan koulutehtävien tekoa. Täällä kierrätetään muovia =) Kun tulin tänne, ei opiskelija-asuntolassamme kierrätetty muuta kuin kartonki+paperi ja muut roskat. Nyt marraskuun alusta on tullut voimaan joku uusi säädös, joka pakottaa lajittelemaan muovit (pehmeät ja kovat), lasit, metallit, kartongit, lehdet ja muut roskat - kaikki siis erikseen =) Biojäte kuuluu noihin "muihin roskiin". Näiden muutaman päivän aikana olen huomannut, että ainakin miun taloudessa kaikki jäte jakaantuu tasan tarkkaan noihin kategorioihin, joista muoviroskat vievät suurimman osan. Muihin jätteisiin kuuluu vain biojätteet, mikä tuntuu kummalta, mutta siis muiden jätteiden osuus on ihan minimaalinen. Aivan erinomaista! Nyt vasta tajuan, kuinka paljon muovijätettä tulee per talous kaatopaikalle ja olen ihan järkyttynyt! Miksei Suomessa kierrätetä muovia? Kaatopaikat tyhjentyisivät kokonaan, sillä Suomessa sentään kierrätetään biojätekin... Tässäpä pohtimisen aihetta niille, jotka asiaan pystyvät vaikuttamaan. Käsittämätöntä! Nyt syömään...

No niin. Kai se on pakko myöntää: miulla on kulttuurishokki. Joku viisas joskus sanoi, että se iskee kahden kuukauden jälkeen ja järkyttävää kyllä: se piti paikkansa miun kohdalla. Jos tätä alkaa analysoida tarkemmin niin iskikö se sen takia, että tiesin sen mahdollisuuden olevan olemassa vai toiminko niin kuin keskivertoihmiset ja se iski oikeasti aikataulussaan? Niin, aina voi miettiä syytä... Mutta sitä tää varmaan nyt on.

L. Plym-Rissanen on kirjoittanut kulttuurishokista ja sellaisen monisteen me vaihto-oppilaat saimme mukaan Suomesta. Kaivoin sen nyt esiin, kun elämä täällä "vieraassa" maassa tuntuu niin rankalta. On sinänsä kiva tietää, että se on vaan joku "vaihe" eikä pysyvä olotila. Myrskyn jälkeen ilmeisesti on poutasää - sitä odotellessa.

Plym-Rissasen mukaan kulttuurishokkiin kuuluu usein neljä vaihetta. Ensimmäinen vaihe alkaa heti maahan tultua ja sitä kutsutaan turisti- ja kuherruskuukausivaiheeksi. Sen aikana kaikki vaikuttaa erikoiselta, mutta viehättävältä, ja kaikki on niin ihanaa - tämän vaiheen olen todellakin läpikäynyt ;D

Seuraavaksi iskee kriisivaihe. Maa, asunto ja koulu näyttävät "huonot" puolensa, kieli on hankalaa etkä ymmärrä puhetta ja olet koko ajan väsynyt. Pikkuasiat ärsyttävät, kuten yläkerran asukkaan tärinähälytys kännykässä tai naapurin kovaääniset vieraat. Et jaksa puhua kieltä, koska se on niin vaikeaa, vaan olet mielummin hiljaa - jep, tämäkin koettu.

Tämän jälkeen voi iskeä pakokauhu. Saat ihania viestejä ystäviltä Suomesta, ikävöit suomen kieltä, Suomen helppoa elämää ja ihania ihmisiä. Menetät uskosi kielitaitoosi ja masennut, koska kaikki on vaan niin vaikeaa ja rankkaa. Olet jopa epätoivoinen ja suunnittelet aikaisempaa kotiinpaluuta. Hautaudut nettiin suomenkielisille sivuistoille, kirjoitat kaipaavia sähköposteja ystävillesi ja haluat unohtaa olevasi ulkomailla - kyllä tämä on nyt päällä, mutta ei noin rankassa muodossa. Kieli on todella hankalaa ja olen menettänyt uskoni osaamiseeni, ikävöin Suomea ja suomen kieltä, mutta en suunnittele kotiinpaluutta. Tosin olisi ollut kiva olla Kerimäen kirkolla poikien kanssa, kun se valmistui eilen. Sinne menoa harkitsin vakavissani, mutta kouluhommat estivät sen. Ikävöin kirkon poikia ja kesää kyllä ihan järjettömissä määrin, mutta koska hommat on nyt ohitse, ei olisi järkeä palata sinne. Mutta masennus ja epätoivo on päällä lievässä mittakaavassa ja haluan päästä pois Gotlannista edes hetkeksi. Ehkä se Tukholman reissu ei olisi paha idea tähän väliin...

Mutta lopussa alkaa vähitellen aurinko paistaa ja seuraa sopeutumisen vaihe. Elämä alkaa yllättävästi taas maistua ja alat ymmärtää kavereidesi puhetta. Koulukaan ei ole niin kamalaa ja huomaat osaavasi asioita, puhut ihan huomaamattasi sujuvasti kieltä. Koulukaverisi ja naapurisi ovat ihan hyviä tyyppejä ja suunnittelette yhdessä reissuja. Kuvioihin saattaa tulla mukaan uusi opiskelija, joka on yhtä pihalla kuin sie olit alussa, ja pääset neuvomaan häntä ja huomaat olevasi avuksi etkä aina vain avun pyytäjänä. Kriisivaihe tuntuu kuin sairaudelta, josta paranit ja se tuntuu jopa huvittavalta. On aika nauttia elämästä - tätä vaihetta odotellaan yhä... ;)

Kuten sanoin, on lohduttavaa tietää, että tämä on vain joku vaihe, mikä pitää käydä lävitse eikä pysyvä olotila. Ensimmäistä kertaa vakavissani mietin lääkäriin menoa ja masennuslääkkeiden hankkimista, niin pahalta tämä on tuntunut, mutta ehkä se alkaa jo vähitellen helpottamaan. Ruska on kaunis ja sää ihanan pirteä, ehkä ne pakkaset kohta löytävät tännekin =) Eilen Gotlanti tuntui liian pieneltä ja olin vähällä hypätä iltalauttaan ja lähteä vaan pois, sillä halusin muutakin kuin Visbyn pienet ja tutut kadut. Visby todella on pieni. Kiersin eilen sen ympäri iltakävelylläni eikä siihen mennyt kuin vajaa kolme tuntia ;) Ok, kävelin aika lujaa, mutta silti. Kuherruskuukausi taitaa siis olla ohitse ;D Mutta jo eilen tajusin Visbyn hyviäkin puolia ja mietin elokuviin menoa, kaipaan vaan jotain uutta Visbyn elämääni ja elokuviinmenokin saattaisi riittää. Mutta yhtenä mahdollisuutena pidän Tukholmaan lähtöä. Voisin lähteä aamulautalla ja tulla takaisin iltalautalla. Siinä välissä olisi kuitenkin 6 tuntia Tukholmassa oloa ja ehtisin näkemään Famen =D Kai sitä voi olla hullumpiakin syitä lähteä Tukholmaan kuin elokuviin meno ;D Pitää seurata, miten pahasti saamme hommia ensi viikolla. Jos ne mahdollistavat yhden vapaapäivän niin sitten voisin karata Tukholmaan lauantaina. Katsotaan...

Mutta joo, hymyilen jo täällä =) Mikä piristäisi elämää kuin jutteleminen kirkon poikien kanssa puhelimessa ja kunnon itkut päälle ;D Sitten voi nauttia kaakaota ihanasta vihreästä mukista, jonka ostin viikko sitten Etelä-Gotlanti kierrokseltamme, ja pistaasikorvapuustia, joka oikeasti maistuu pistaasilta, kauniin lamppuni valossa kuunnellen mieltä piristävää musiikkia - ja katsellen hölmöjä teinisarjoa YouTuben kautta ;) Kyllä se tästä, aina se tästä, ja pian taas leijun pilvissä =D

Lennän taas jossain korkeuksissa, leijun ilmassa enkä voi olla hymyilemättä typerästi. Tämä tunnetila on niin tuttu, mutta silti aina välillä luulen, etten enää joudu sen pauloihin, mutta aina kun joudun nautin joka sekunnista =) Tällaista elämän pitäisi olla!

"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet."

kuten Muumipappa totesi =D Olen täysin samaa mieltä =D Rakastan tätä tunnetta, kun kaikki on mahdollista ja elämä avoin seikkailu jokaiselle, joka vaan uskaltaa ottaa sen vastaan. Ja senhän mie taas teen, kuten aina - en voi olla kokeilematta ;D Täydellistä... Tämä siis vaan taas yhden elokuvan ansiosta ;) Mie ja elokuvat... Se on taas ihan oma tarinansa... ;) Palataanpa siis otsikon aiheeseen kiltisti =D Sanna ja öiset ideat.

Miten yöaika onkaan niin epätodellista, ihan oma maailmansa. Silloin ei päde mikään universaali aika eikä myöskään fysiikan lait muusta puhumattakaan. Aivan käsitämätön ajanjakso joka ikinen vuorokausi. Ne onnelliset, jotka nukkuvat vaeltavat käsittämättömissä tai ainakin edes salaperäisissä unimaailmoissa ja ne jotka valvovat murehtivat aiheita, jotka päivänvalossa eivät ole ostoslistan pohdintaa suurempia asioita. Ja mie, mie saan silloin ideoita, jotka vievät niin univelat kuin järjenkin pois tullessaan. Kellonajalla ei ole väliä eikä myöskään seuraavan päivän velvollisuuksilla tai millään muullakaan järkevällä. Silloin tunne vie, ideat tulevat ja mie valvon suuren inspiraation vallassa ideoiden niin paljon, etten mukana pysy. Niin siinä aina käy, aina, enkä voi muuta kuin nauraa ja mennä mukana =D

Mitä siis ideoin viime yönä? Suomi-iltaa =D Ajatus siis lähti jostain, ei mitään aavistustakaan mistä, mutta olen ajatellut, että olisi kiva kiittää jollain lailla ihania luokkatovereitani kaikesta, mitä he ovat miulle tehneet ja ylipäätään siitä, että he ovat ottaneet miut niin avosylin vastaan ja sitten tuli idea salmiakista, karjalanpiirakoista, suomalaisesta musiikista ja.... siitä se vaan lähti ja paisui pullataikinaksi - miulla noi hiivalla leipomiset ovat aina onnistuneet ;) Niin. Ideoita tuli satoja, mutta perusidea tällä hetkellä on että voisin viettää Suomen itsenäisyyspäivää pitämällä ystävilleni täällä Suomi-illan =) Tarjolla siis olisi joitain suomalaisia nautintoaineksia - salmiakkikossu ja lakkalikööri on jo laitettu tilaukseen laivalta ;) - suomalaisen musiikin, valokuvien ja tuotemerkkien kera. Olen alkanut keräämään jo YouTubesta suomalaisten artistien musiikkia ja vaikka olen kerännyt tällä hetkellä vain yhden kappaleen jokaiselta bändiltä, jonka olen keksinyt niin jo nyt kappaleita on lähes 50 ja olen jo keksinyt yli 50 bändiä lisää - onko Suomessa todellakin näin monta artistia?!!! Omista valokuvistani aion kerätä Suomen luontoa, ihmisiä ja rakennuksia kuvaavat valokuvat ja teen niistä näytönsääställe diashown, joka voi pyöriä taustalla. Netistä tilaan Suomen (tai koko Skandinavian) kartan, johon tietenkin merkitsen niin Helsingin, Turun kuin Punkaharjunkin ja asukasluvut ym. tällaiset faktat. Katonrajaan tauluhihnoille teen suomenlippu-koristenauhan, sellaisen mitä pienenä tehtiin joulukuuseen. Seinälle teen julisteita ja tietoiskuja Suomesta käsittäen Suomen historiaa, kuuluisia suomalaisia ihmisiä, tuotemerkkejä, mistä Suomi ylipäätään tunnetaan. Ja niin siihen karttaan ois tarkoitus merkitä mitä alueita Suomelle on aikoinaan kuulunut ja milloin ne on menetetty. Täältä löytyy Marimekon liike, josta aion hankkia ainakin servetit jos en muutakin rekvisiittaa. Tarjolla on Fazerin suklaata (jo kolmea löysin tänään), toivon mukaan myös karjalanpiirakoita munavoineen (toivottavasti kaupan pakastealtaasta, mutta pakon edessä teen itse piirakatkin), vatruskoita aion tehdä ja jotain muuta, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle. Paikallisesta Alkosta eli Systembolagetista löysin jo Lapin Kulta-olutta ja Finlandia-vodkaa (pienen pullon), jota voi laittaa glögiin tai maistella snapsina sellaisenaan. Ja siis salmiakkikossua ja lakkalikööriä on jo tulossa. Ikkunalle tietenkin hankin yhden valkoisen ja yhden sinisen kynttilän, sillä sinivalkoisia kynttilöitä täältä tuskin löytyy ja ne sytytetään klo 18 (tai klo 17, joka on Suomen aikaan klo 18). Kutsut noudattavat itsenäisyyspäivän teemaa kertomalla Suomen itsenäistymisestä ja väritys tietenkin on sinivalkoinen. Kirjastosta aion käydä hakemassa kasan Suomesta kertovaa kirjallisuutta, ainakin suomalaisista rakennuksista löytyy ruotsiksi kirjoja. Netin kautta aion tilata erilaisia esitteitä Suomesta ja suomalaisista tuotemerkeistä, luulisi onnistuvan. Illan tarkoituksena on tuoda Suomea niin tutuksi kuin miun vaan on mahdollista tuoda omalla tietämykselläni ja kaikella muulla mahdollisella tavalla mitä vaan keksin =) Siistii =D Moni asia on vielä vaiheessa, mutta tämän kaiken olen tehnyt viime yönä =) Ja itsenäisyyspäivään ON aikaa, joten ehdin tehdä vielä vaikka mitä ;) Ai niin. Oveeni teen koristeeksi Suomenlipun, jotta porukka löytää perille ;D Olen niin innoissani =D

Kyllä mie tykkään, kun saan näitä inspiraation hetkiäni, mutta miksi ne tapahtuvat aina öisin?! Juuri silloin kun pitäisi nukkua - tai kun muut nukkuvat ;) Toisaalta, osaan muuttaa huonekalujen jäsjestystä jo hiljaan - vuosien kokemus takana ;D Mutta olotila on kyllä aivan mieletön - ja väsynyt ;) Tästä tulee vielä jotain ja vaikkei tuliskaan niin tätä on jo niin kiva suunnitella, että sekin jo riittää miulle =D Hihii =D

Niin. Ja miksi miun ois pitänyt nukkua viime yönä? No koska miulla oli tänään ensimmäinen tenttini ruotsiksi. Itse asiassa se oli koko luokalleni ensimmäinen tentti =D Tämä kertonee miten harvinaisia tentit täällä ovat, pääasiassa kaikki hoidetaan (älyttömän pitkillä) esseillä tai kotitenteillä. Niin, ja miten se meni? Loistavasti, jos ajattelee, että se oli ensimmäinen ruotsinkielinen tenttini, mutta jos ajattelee asiasisältöä ja ruotsinkieltäni niin kohtalaisesti: aika loppui kesken. Mutta tentin vaativuudesta tai aikaavievyydestä kertonee ehkä myös se, että luokaltani vain yksi lähti ennen aikarajan päättymistä, joten en ollut yksin loppuun saakka. Jos miulla olisi ollut enemmän aikaa niin lopputulos olisi ollut parempi, mutta kun ajattelee että tein kaiken ruotsiksi nopeasti vastaten kuitenkin kaikkiin kysymyksiin, joita oli 12 kpl 2-6 pisteen kysymystä + 3 kpl 10 pisteen kysymystä, niin miusta kuitenkin aika hyvin =) Täällä muuten tentaattorit merkkaavat vessakäynnitkin minuutilleen ylös ja kuri on todella tiukka ja kaikki älyttömän tarkkaa... Mutta selvisin hengissä ja kyllä se nyt läpi meni - mutta ei tule täysiä pisteitä, höh ;)

Huomenna saan taas vieraan koti-Suomesta, joten hiljenen taas hetkeksi. Luokkatoverini Turun koulusta saapuu ihmettelemään Gotlannin menoa =) Edessä on taas uusi seikkailu uuden ystävän kanssa, saa nähdä mistä löydämme vielä itsemme ja mitä löydämme =) Ideoita Suomi-iltaan niin tarjoilun puolelle kuin muuallekin otetaan vastaan! =)

Syksy, suuri rakkauteni, on saapunut vihdoin tännekin. Tuulen voimaa on vaikea sanoin kuvailla, sen voi vain kokea. Se sekoittaa hiukset, vaatteet, ajatukset ja lennättää kaiken turhan pois ja nautin siitä täysin rinnoin =) Välillä pompin kuin pikkulapsi lehtien seassa ja leikin lentokonetta - ehkä nämä ovat oireita vanhenemisesta, täytinhän pari viikkoa sitten 33 v. ;) En väsy katselemaan myrskyävää merta ja sen vaahtopäitä. Välillä tekisi mieli hypätä aaltojen sekaan, mutta vesi on jäistä enkä ole niin hyvä uija, että uhmaisin kohtaloani. Visby on kaunis harmaan sumuverhonkin lävitse, syksyn värit loistavat siitä huolimatta. Olen niin kotonani täällä, että välillä mietin, miten kauan täällä voisi olla ilman, että poistuisi lainkaan saarelta. Täältä saa kaiken tarvitsemansa ja rakastan tätä kaupunkia koko ajan enemmän. En silti osaa nähdä sitä, että asuisin täällä lopun elämääni, mutta jos miun pitää elää kaupungissa, niin en osaa kuvitella parempaa paikkaa kuin Visby on. Tämä on tarpeeksi suuri ja aivan älyttömän pieni, tämä ei koskaan ole ollut mikään suosittu kaupunki, joten mikään aikakausi ei ole ehtinyt pilata tätä omilla erikoisuuksillaan, mutta silti täällä on nähtävissä kaikki vaikutteet. Olen niin onnellinen, että olen juuri täällä enkä missään muualla, tämä on miun paikka, miun koti nyt. Täydellistä.

Olin pitkään hiljaa enkä uskalla luvata, että tulisin tänne tulevaisuudessakaan kovinkaan usein. Paljon on tapahtunut ja haluaisin kertoa ja kuvailla kaikesta, mutta en tiedä jaksanko. Olen saanut ensimmäisen kurssini päätökseen ja kirjoittanut 36 sivua tieteellistä ruotsinkielistä tekstiä viitteineen ja lähteineen ja selvisin siitä hengissä - hilkulla. Perinteiseen Sanna-tapaan siihen kuului aamuun saakka kirjoittelua, koneen ääressä min. 15 h päivässä ja vika yö lainkaan nukkumatta. En todellakaan voi sanoa olevani tyytyväinen tekstiini, mutta siihen nähden miten sen tein niin olen helkkarin ylpeä itsestäni. Nyt tiedän, ettei mikään ole mahdotonta.

Olen nähnyt taas upeita kirkkoja - lisää - ja ajellut autolla ympäri Gotlantia rakastuen siihen joka kerta enemmän. Ystäväni Helsingistä oli täällä ja koin Visbyn hänen kautta uudestaan. Toivon, että jaksan laittaa tänne upeita kuvia Visbyn Botaniska Gardenista, kuten sitä kutsun kun en millään jaksa muistaa mitä se on suomeksi ;) Syntymäpäivänikin oli ja meni Sliten Cementa-tehtaalla 100 metrin korkeudessa ja illalla sain perinteistä ruotsalaista ruokaa - eli perunoita ja lihapullia kastikkeella, puolukkahillolla ja maustekurkuilla - mielettömän syntymäpäiväkakun kera, joten ei sekään mennyt ihan ohitse, vaikka itse en perinteisesti sitä vietäkään. Luokkatoverini vielä soittivat koko illan Euroviisukappaleita vuosien varrelta kunniakseni ;) ja ilta päättyi loistavaan elokuvaan, joten en oikeasti itsekään olisi pystynyt parempaan =)

Paljon on tapahtunut ja on ollut ihanaa - yhä - mutta en vain ole jaksanut jakaa sitä tänne. Pahoittelen asiaa. Opettelen elämistä uudestaan täällä kaukana kaikesta, minkä olen kokenut Suomessa vaikeksi, joten elän uusilla säännöillä täällä ja se on kuin opettelisi kävelemään. Tietää miten se toimii, mutta käytäntö on ihan toista ja sitä väsyy koko ajan. Mutta pikku hiljaa, kuten ruotsinkielenkin kanssa, päivä kerrallaan. Ja niin. On kulunut se maaginen kaksi kuukautta enkä vieläkään osaa kieltä, mutta mie olenkin hidas kaikessa uuden sisäistämisessä, joten olen onnellinen, että olen täällä vielä 8 kk =)

Mutta syy, miksi oikeastaan halusin kirjoittaa tänne, oli koti =) Yhtenä tuska-kirjoittamis-viikkoni aamuna klo 6, kun en ollut vieläkään saanut unta, pohdin millaista olisi nukkua huoneeni toisessa reunassa ja koska kello oli 6 eli aamu, vaikka itse en ollut nukkunut silmäystäkään, niin päätin muuttaa huoneeni järjestystä, sillä eihän sitä kokeilematta tiedä ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Joten ajattelin jakaa teillekin kuvia siitä, millaisessa paikassa asun =) Aloitetaan ulkoota. Tältä näyttää syksyinen kotini eli Birkagatan 8:

Ensimmäinen rakennus on kotitaloni 8A ja korkeampi on 8B, jossa käyn pesemässä pyykkini =) Birkagatan keskustaan päin näyttää tältä:

8A näkyy hitusen verran vasemmassa reunassa. Taloni on gotlantilaiseen tapaan kivitalo, joita olen oppinut rakastamaan kivikurssini aikana ja rakastan niiden rapattuja, epätasaisia seiniä =) Asuntooni mennään kotoisaa käytävää pitkin:

Oveni on tuossa ensimmäinen vasemmalla. Ja kun oven avaa kohtaa tällainen näky tulijaa:

Kirjoituspöytäpisteeni on ollut kovassa käytössä. Kirjoitin esseitä siinä reilun viikon ajan vähintään sen 15 tuntia päivässä ja uusi koneeni kesti sen =D Olen niin tyytyväinen siihen ja ylipäätänsä siihen, että "tuhlasin" ja ostin itselleni uuden koneen. Olen ostanut siihen myös ulkoisen kovalevyn - vahingosta viisastuneena - jossa kaikki tiedostot ovat tallessa. Ja kyllä, nuo tuossa hyllyllä olevat ovat DVD-elokuvia, minkäs keräilijä himolleen voi ;D Täällä on muuten aivan MAHTAVIA elokuvia aivan ÄLYTTÖMÄN edulliseen hintaan. Harmi vaan, että miulla on melkein kaikki kyseiset elokuvat jo, mutta onneksi joka viikko löytyy jotain uutta kokoelmiini ;) Ja joo, katselkaa ja ihailkaa, kuinka paljon kortteja olette lähettäneet =) Sydämellinen kiitos niistä! Ne piristävät niin huonettani kuin mieltänikin joka hetki =)

Sisäänkäynnin vasemmalla puolella on tilava kylpyhuoneeni:

Ja kun huoneeseeni astellaan peremmälle löytyy ikkunan edestä ruokapöytäni ja sen vierestä sänkyni. Uteliaille tiedoksi, että sänkyni tosiaan sijaitsi aiemmin korttiseinäni vierustalla nojatuolini tilalla työpöytäni jatkeena, ruokapöytäni sängyn tilalla ja nojatuoli ikkunan edessä yöpöydän kera.

Ja kun peruuttaa nojatuolini luokse näkee keittonurkkaukseni, josta puuttuu vain uuni, mutta on muuten aivan täydellinen - mitä nyt lämmin vesi, kuten kylmä myös, on luksustavaraa ;)

Tässä oli kiertoajelu kotiini =) Yhtenä iltana taivas takapihallani näytti tältä ja olo oli kuin pumpulissa olisi kävellyt =)

Täällä Visbyssä taivas on iso ja avara johtuen matalista taloista. Täällä on helpompi hengittää. Mutta vaikka täällä onkin syksy, niin silti omenat ovat puissa ja ruusut kukkivat =) Ja nurmikkoa leikataan yhä =)

Jokainen hetki täällä Gotlannissa on unelmaa, vaikka en vieläkään ymmärrä kaikkea. Rakastan tätä ihmisten ystävällisyyttä, tervehtimistä hymyillen ja luokkatovereideni kiintymystä. Uskallan puhua koko ajan enemmän, vaikkakin väärin, joten persoonani oikea luonne alkaa vähitellen paljastumaan ;) Olen jäänyt kiinni itsekseni nauramisesta, mikä huvittaa luokkalaisiani - raukkaparat eivät vielä tiedä, kuinka hyvä olen puhumaan itsekseni ;D Mutta olen puhunut heille rennosti suomea, kun olen mennyt kielissä sekaisin jutellessani toiselle englantia ja kuunnellut ruotsia, mutta toisaalta näen jo unia ja ajattelen asiat ruotsiksi. Ja yhä kun säikähdän kiljaisen suomeksi, sillä en osaa sitä vielä muilla kielillä, ja vastaanotto on aina yhtä hämmentävä ;) Olen innoissani kaikesta uudesta, mitä on vielä edessä ja silti paniikissa koulutehtävieni suhteen, sillä ne muuttuvat koko ajan vaativimmiksi kielen suhteen, mutta toisaalta jos selvisin noista esseistä niin kai selviän muustakin. Pitää vaan uskaltaa puhua, väärinkin. Mutta nyt tiedän jo varmasti tulevani Suomeen jouluksi, joten näemme sitten taas =)

Laitan tähän loppuun vielä taivaan syntymäpäiväniaattoillasta, kun se oli liekeissä. Täällä on kaunista, aina vaan, joten miten täällä ei voisi viihtyä? Mutta kyllä, kaipaan teitä...