Minun Gotlantini alkaa vähitellen muuttumaan turistien Gotlanniksi mikä tekee lähdöstäni helpompaa. Katukuvassa kesän tulo on näkynyt jo yli kuukauden, sillä ravintolat ovat rakennelleet kesäterassejaan ja kaupat, jotka ovat kiinni talvikauden, ovat avanneet ovensa taas ja mikä tärkeintä: Pohjoismaiden suurin jäätelökioski satamassa on jälleen auki =) Muutaman kerran olemme käyneet siellä maistelemassa herkkuja, mutta on edes turha ajatella, että ehtisin maistamaan kaikkia makuja. Niitä taitaa olla yhteensä pari sataa ;)

Tämä viikonloppu todellakin on avannut kesäkauden ja olen kulkenut kaduilla vieraana omassa kaupungissani. Onneksi jotkut asiat eivät muutu, sillä yhä vastaantulijat tervehtivät hymyillen, jos onnistuu nappaamaan katsekontaktin. Tämä ihmismäärä hämmentää enkä todellakaan sulaudu joukkoon. Arkena miulla on miun keltaiset työhaalarit ja kovia kärsineet turvakengät kun muut ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kuten lomalla tapana on. Ja pyhänäkin mie olen mie, enkä tyylikkäästi pukeutuva kaunis ruotsalainen. Kaupunki, joka talviaikaan nukahti jo kuuden aikoihin, herää nykyään kauppojen sulkiessa ovensa ja ravintoloiden terassit täyttyvät puheensorinasta. Muurien sisäpuolella saa koko ajan varoa autoja ja tuntuu, että olen koko ajan tiellä. Tämä on miun kotikaupunki, mutta tuntuu että en kuulu tänne. En ole rahojani tuhlaava turisti, joka shoppailee huvikseen ja syö ulkona. Nyt ei edes tee mieli mennä satamaan jäätelölle tai Creperiehin letulle, sillä nekään ei enää kuulu miulle. Ne ovat nyt turistien ja mie olen vain tiellä. Tämä ei ole enää miun kaupunki, miun Gotlanti, kuherruskuukausi on ohitse.

Mutta kesä täällä on =) Meillä ei ole Suomen helteitä, mutta ihan kiitettävän lämmintä. En viihdy kuumuudessa ja tämäkin lämpö on siinä rajoilla, että onko se kivaa vai ei. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei miulla ole mukana kesävaatteita enkä tiedä haluanko ostaa lisää vaatteita, sillä en tiedä saanko näitäkään tavaroita/vaatteita Suomeen. Kotimatka lähestyy enkä halua ajatella sitä. Tulin tänne viiden laukun kera ja nyt tavaroita on ehkä jopa tuplamäärä enkä tiedä mitä tehdä. Toki kaikki astiat jätän tänne ja osan vaatteista yms mutta kaikki nuo kymmenet kirjat ja DVD:t haluan kotia, kuten myös ihanat vaatteet. Onko ketään vapaaehtoista joka haluaisi tulla hakemaan miut autolla täältä pois? Tuskin. Blääh. En halua ajatella sitä.

Huolimatta turistisumasta ajauduin tänään kaupungille nauttimaan auringosta ja kesästä eikä se ollut niin kamalaa kuin odotin. Ystävällisyys kun ei näytä katoavan ihmisten lisääntyessäkään. Tässä muutama kesäkuva =)

Koulu jatkuu käytännön hommilla. Olemme Norrbysin museotilalla ja siitäkin miulla on oma kansio Facebookissa. Meillä on siellä kolme eri projektia samaan aikaan, joten kaikille riittää tekemistä. Paikkaamme rengin kammarin lattiaa, kunnostamme navetan ikkunoita ja rappaamme navetan seiniä. Ryhmämme vaihtavat viikottain kohdetta, joten mihinkään ei kerkeä kyllästymään, mutta toisaalta mihinkään ei ehdi paneutumaankaan. Mie olin viime viikon sivussa noidannuoleni takia, mutta onhan näitä viikkoja tässä vielä jäljellä. Norrbys on kaunis paikka, joten mikäs siellä on tehdä hommia =)

Ensi viikolla lähdemme Tukholmaan "luokkaretkelle". Tällä kertaa kyseessä tosiaan on retki eikä työleiri ja pääsemme tutustumaan kuninkaanlinnaan sekä Skoklosteriin ja toivon mukaan reissusta tulee kiva =) Tällä kertaa aikatauluun on merkitty vapaa-aikaa klo 17 eteenpäin - oooh! ;) Suuntana siis Gudrun Sjöden =) Kesäisiä terveisiä sinne Suomeen. Loppuun vielä kuva kaverista =) Hitaasti hyvää tulee =)

Visby, vappuaatto, mittarissa +17 astetta =) Kesä =)

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta kertaa, mutta en ole saanut sitä koskaan valmiiksi. Netti ei toimi kunnolla, taloyhtiö on vaihtanut kaapelin toimittajaa ja kas kummaa, kaapeli ei ole vielä valmis, joten ongelmia tiedossa toukokuun puoleen väliin saakka. Kyllästyin siihen, että netti kaatui koko ajan ladatessani kuvia tänne, joten tein Facebookiin kansion Viron ja Tarton matkastamme, joten ne jotka haluavat nähdä kuvia niin FB:sta niitä löytyy - paljon ;)

Mutta ehkä kerron lyhyesti mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.Viron reissumme oli siis 20.-30.3. ja sitä ennen meillä oli kamala opiskeluputki. Lyhyesti sanottuna olimme niin poikki perjantai-iltana pakatessamme (kun lähtö oli lauantaiaamuna klo 7), että itkimme ja pakkasimme kukin kotonamme. Perjantai oli muutenkin painajaismainen, kaikki meni pieleen, että kukin tahoillaan mietti, että kannattaisikohan sittenkin jättää koko Viron reissu väliin, mutta ei. Me kiltit tytöt päätimme taistella huonon olomme ohi ja lähteä, olimmehan niin luvanneet. Väärä päätös, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla jälkiviisas.

Mitäs voisin sanoa Viron reissustamme. Hmm. No sanotaanko, että se oli tämän tuskaisen opiskeluvuotemme tuskaisin huipennus. 11 päivää tiukkaa ohjelmaa, koko aikana 4 tuntia vapaa-aikaa ja kolmena viimeisenä yönä ehdimme nukkua vain 4 tuntia yössä ja päivämme muutenkin olivat ylipitkiä, aikaisintaan lopetimme työskentelyn klo 18 ja sen jälkeen meillä oli tietenkin muuta ohjelmaa. Mitä siis teimme? Inventoimme 550 rakennusta + niiden piharakennukset, teimme niistä 15 eri karttaa ja 16 eri A0 kokoista plakaattia. Se ei siis ollut mikään loma, tosin kävimme kahden päivän reissulla Tartossa ja Viljandissa, joihin rakastuin ihan totaalisesti, mutta sielläkin meillä oli vain 1 tunti vapaa-aikaa koko aikana ja sinäkin aikana meidän piti syödä, vaihtaa vaatteet ja meikata - en ehtinyt, olen hidas. Mutta se, mikä oli positiivista reissussamme oli se, että me kaikki kärsimme yhtä paljon =) Jokainen meistä neljästä (lopussa meitä oli vain 4 jäljellä, sillä 3 - fiksua - matkusti aikaisemmin kotiin) työskenteli lopussa yötä myöten ja jokainen meistä nukkui vain sen 4 tuntia yössä. Me hioiduimme yhteen ja yhteisfiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta! Matkustin Tallinnasta suoraan Suomeen ja laivalla kaipasin jo ryhmäämme niin kamalasti, että itkin - tai sitten itkin uupumustani ;) Mutta se oli mahtavaa!!!! Tosin se ei ehkä riittänyt korvaamaan sitä kaikkea, mitä siitä seurasi, mutta silti. Me oltiin ihan sikahyviä!!!! =)

Viron reissumme loppusaldo oli se, että yksi rakkaimmista ystävistäni täällä paloi loppuun eikä hän ole vieläkään palanut kouluun ja tuskin palaakaan enää tämän vuoden aikana. Hän jättää myös koko koulun eikä siis palaa enää ensi vuonnakaan koulunpenkille. Kaksi luokkatoveriani puolestaan olivat niin puhki urakan jälkeen, että he itkivät viikon kotona apaattisina ja vain toinen heistä suoritti kotitentin, mikä meitä odotti pääsiäisen jälkeen. Kumpikaan heistä ei aio tulla takaisin ensi syksynä. Neljäs ystäväni oli yhtä puhki kuin mie - ja on yhä - eikä hän kyennyt tekemään kotitenttiä eikä ole vieläkään tehnyt sitä. Myös hän pitää välivuoden eikä siis palaa koulunpenkille. Mie urhea, itsepäinen olento päätin mennä harmaan kiven läpi ja tein kotitentin, vaikka kroppani huusi armoa. Se oli tuskainen viikko enkä tiedä oliko se sen arvoista, sillä en vieläkään ole palautunut Viron reissusta, vaikka siitä on nyt kuukausi. Sain kunnon flunssan ja vatsakivun, joka vainoaa minnuu yhä. Ja ei, en halua mennä lääkäriin sen vuoksi, sillä en todellakaan jaksa selittää ruotsiksi lääkäreilleni sisäelinteni vääriä sijainteja ja kummallisuuksia. Tiedän, että kivut johtuvat stressistä/uupumuksesta, sillä en todellakaan ole kuunnellut itseäni tai kroppaani enkä ole levännyt. En ehdi. Ja jos pysähdyn niin en tiedä onko miusta enää jatkamaan ja kuten mummini jaksaa todeta, on tärkeää saada opinnot täällä suoritettua, oli mikä oli.

Mutta kotitentin jälkeen oli miulla ihanaakin täällä. Veljeni oli täällä tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Vaikka mie olin kamalassa flunssassa ja pysyin pystyssä vain lääkkeiden avulla. Tosin Visby ei näyttänyt kauneinta puoltaan heille, sillä täällä oli koko sen ajan minkä he olivat täällä kunnon hernerokkasumu, ettei edes merelle nähnyt vaikka oli vieressä =) Täällä ei aiemmin ole ollut vastaavaa sumua, mutta silloin oli ja pysyi. Ja tämä sumu tosiaan oli vain Visbyssä ;) Heti kun ajoi Visbystä pois niin aurinko paistoi =D Niin väärin!!!! Mutta he rakastivat silti Visbyä yhtä paljon kuin mie =) Todellista Rakkautta =) Ja kävimme sunnuntai-iltana pienellä ajelulla Visbyn ulkopuolella, mm. Dalhemin kirkossa (josta löytyy myös kuvia Facebookissa, jos jotain kiinnostaa), joten he näkivät vähän Gotlannin maaseutua ja auringonpaistetta =) Oli aivan mahtavaa jakaa jonkun kanssa tämä miun loputon rakkauteni Visbyä ja Gotlantia kohtaan. He päättivät hankkia täältä kesämökin, jossa mie voin asua talvet ja he kesät ;) Täydellistä =D

Kevät/kesä tekee kovasti tuloaan tänne. Lumi oli sulanut jo sinä aikana kun olimme Virossa, joten sitä ei ole näkynyt sitten maaliskuun jälkeen. Nurmikko vihersi ja krookukset kukkivat jo huhtikuun alussa ja nyt parin viikon ajan on sinivuokot ja keltaiset kevätkukat kukkineet kilpaa. Onpa valkovuokkojakin jo näkynyt =) Kokeilen, jos saan kuvia ladattua niistä edes.

Helmikuun viimeinen päivä. Käsittämätöntä. Mihin helmikuu meni? Vastaus löytyy almanakkaan katsoessa: opiskeluun...

Täällä Gotlannissa opiskelu on aivan eri luokkaa kuin Turussa. Olen tainnut jo aiemminkin siitä mainita ;) Tää on rankkaa jopa näille ruotsalaisille luokkatovereilleni, hekin kulkevat jaksamisen rajamailla, joten sinänsä ei ole ihme, että miekin kuljen hämärän rajamailla. Olen hidas lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja, nykyään sentään ymmärrän jo niitä sen verran ettei joka kappaleen kohdalla tarvitse kaivaa sanakirjaa esille, mutta silti keskimäärin lukuvauhtini on 10 sivua tunnissa. Jos luettavaa on useita satoja sivuja niin aikaa kuluu ihan kiitettävästi.

Meillä ei ole täällä tenttejä vaan seminaareja. Tämän hetkinen opettajamme rakastaa niitä, sillä niissä opettaja pääsee kaikista helpoimmalla. Seminaareihin luetaan 1-3 kirjaa ja siellä sitten keskustellaan kirjasta ja ajatuksista, mitä se/ne herätti. Opettaja saattaa kysyä jokaiselta yksityiskohtaisia kysymyksiä kirjasta varmistaen näin, että oppilas on lukenut kirjan. Aikaa kysymyksen pohtimiseen ei ole vaan vastaus pitää antaa heti. Nykyinen opettajamme haluaa suullisen seminaarimme lisäksi kirjallisena muutaman sivun "referaatin" kirjasta/kirjoista, jotta hän voi kontrolloida, että todella olemme lukeneet kirjan. Sinänsä ajatus seminaareista on ok, mutta kun aikaa lukea kirja(t) on viikko ja silloin on samalla tietenkin luentoja päivittäin, niin on onni, että kirjan ehtii lukea edes kerran. Sitten pitää vääntää vielä se referaatti ja yrittää puhua seminaarissa jotain viisasta kirjasta, jotain mitä kukaan muu ei ole puhunut, niin ei se onnistu miulta. Mie en vieläkään tykkää puhua ruotsia spontaanisti painostamalla ja koska olen väsynyt kun olen lukenut/kirjoittanut yömyöhään, koska aika ei riitä miulle, niin olen puhki joka seminaarissa. Ja kun siitä seminaarista on päästy on seuraavan seminaarin aika. Tuntuu, ettei tällä painajaisella ole päätöstä.

Lisäksi luemme tällä hetkellä kahta kurssia rinnakkain, mikä Suomessa on ihan normaalia, mutta täällä harvinaisempaa. Se tietää vaan, että joka viikko meillä on myös jonkunlaisia ryhmätöitä seminaarien ohessa ja niihinkin pitää lukea vaikka kuinka paljon, sitten tehdä esitelmä ja lopulta kirjallinen osuus ja aikaa tähän kaikkeen on vajaa viikko. Täällä tosiaan osataan imeä kaikki mehut opiskelijasta.

Tällä viikolla meillä tosiaan oli seminaari tiistaina ja torstaina ryhmätyön esitelmä, jonka aiheen olimme saaneet edellisellä viikolla. Meidän ryhmä päätti keskittyä ensiksi seminaariin ja olimme jo tiistaiaamuna ihan kuolleita, mutta siitä johtuen hysteerisiä ja meillä oli itse asiassa hauskaa, mikä ehkä pelasti päivämme, sillä muuten olisimme olleet vaan todella kypsyneitä. Seminaarin jälkeen meillä oli tietenkin tavallisia luentoja ja sen jälkeen oli ryhmätyön vuoro. Pikaisen laskutoimituksen suoritettuamme totesimme, että emme ehdi tehdä ryhmätyötä jos emme tee sitä yötä päivää, minkä takia mie pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja muutin ryhmämme luokse Backgatanille =) Muutto ystävieni luokse itse asiassa teki ryhmätyöstä hauskemman, sillä siten meillä ei ollut paniikkia kellonajoista milloin teimme työtä vaan todellakin pystyimme tekemään töitä kellon ympäri =) Ystävieni kämppä on niin suuri, että miulla oli siellä oma huone ja muutenkin kotoisaa =) Ja näköala, se on oli upea joka huoneesta.

Koska olimme tulla hulluksi neljän seinän sisällä näin upeana päivänä, päätimme lähteä pienelle kävelylenkille meren rantaan. Ratkaisu oli loistava, sillä heti ulospäästyämme paniikkimme ryhmätyöstä lieveni ja muistimme, ettei koulu ole koko elämää - vaikka täällä opettajat yrittävät niin vakuuttaakin - ja että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin koulu. Lisäksi keskiviikko oli viimeinen talvipäivä täällä Gotlannissa, nyt on selkeästi kevät kurineen, loskineen ja laulavine lintuineen.

Olen jo aiemmin näyttänyt täällä, miltä ystävieni parveke näyttää, mutta nyt siellä oli vielä enemmän lunta kuin viimeksi, minkä takia he päättivät vihdoin ja viimein tyhjentää sen lumesta.

Kun oli tottunut siihen lumimäärään parvekkeella niin oli hämmentävää nähdä taas meri ja maisema ylipäätään. Istuimme tuijottamassa jonkun aikaa sitä hiljaa hämmentyneinä ennen kuin palasimme taas ryhmätyön pariin. "Wau! Tämä olisi pitänyt tehdä viikkoja sitten", oli ystäväni kommentti. "Joo, niin olisi", oli vastaus tälle.

Saimme kuin saimmekin suullisen esityksen kasaan torstaiaamuksi. Sitä ennen jokainen meistä sai paniikkikohtauksen vuorollaan ja itkimme epätoivoamme. Kun sitten oli esitysten vuoro, seurasimme kauhulla muiden esityksiä, sillä me olimme valinneet täysin toisen lähestymistavan aiheeseen kuin muut ja tauolla jo mietimme epätoivoisina, että pystyisimmekö muuttamaan esitystämme vielä jotenkin, mutta päätimme pitäytyä siinä, sillä emmehän mitenkään pystyisi muuttamaan PowerPoint esitystämme. 2/3 ryhmästämme oli totaalisen hysteerisiä ennen vuoroamme ja tirskuimme vedet silmissä penkkirivissämme - voi sitä väsymyksen määrää =D Esitys meni hyvin, jollei jopa loistavasti. Mie osasin puhua ruotsia - hämmentävää - ymmärsin melkein kaikki kysymykset - mutten todellaakaan vastannut niihin - ja opettaja oli tyytyväinen =) Niin olimme mekin =) Sen jälkeen kipitimme kotiin, lepäsimme hiukan, toiset nukkuivat, mutta mie olin liian väsynyt nukahtamaan, joten tein kirjallista osuuttamme. Toisten herättyä aloimme taas hommiin ja puolen yön aikaan totesin, että mie olen liian väsynyt kirjoittamaan yhtään järkevää lausetta ruotsia ja lähdin kotiin. Toiset jäivät vielä kirjoittamaan omia osuuksiaan.

Oli hämmentävää tulla kotiin kahden yön poissaolon jälkeen. Tuntui, että siitä oli ikuisuus kun olin viimeksi ollut kotona, mutta mikään ei ollut muuttunut. Postiakin oli vain kaksi korttia. Ulkona tosin kaikki oli muuttunut: kevät oli tullut ja oli kummallista nähdä asfalttia ja kävellä jalkakäytävällä. Yhden aikaan yöllä ystäväni soitti ja ehdotti uutta muotoilua kirjalliseen osuuteemme, se kuulosti hyvältä. Aamulla herätessäni aloin taas hommiin. Olin tuhottoman väsynyt ja epätoivoinen, aamuitkuni jälkeen luin edellisen päivän aikaansaannokseni ja totesin, että hommaa olikin vähemmän kuin oletin ja aloin innolla työhön. Muut saivat osuutensa aiemmin valmiiksi, olivathan he tehneet sitä yöllä, ja lähettivät ne miulle. Kokosin osat kasaan, lisäsin pari karttaa ja kolmen jälkeen iltapäivällä se oli valmis! Lähetin sen opettajalle ja lähdimme kirja-aleen =)

Opiskelu täällä todella on näin rankkaa kuin miltä se kuulostaakin. Koko ajan sitä kulkee jaksamisensa rajamailla, mikä tuntuu älyttömältä, sillä eihän koulu todellakaan ole niin tärkeää, että oman terveytensä siihen uhraisi, mutta niin se vaan on. Siksi olimmekin hurjia ja päätimme, että pidämme vapaan viikonlopun =D Aivan mieletöntä! Ja niin olemme tehneet ja siitä niin nauttineet. Osa meistä on valvonut yöt ja katsonut olympialaisten viimeisiä lähetyksiä, mie olen nukkunut kuin pikku porsas ja katsonut pari elokuvaa, mitkä ostin perjantaina itselleni kiitokseksi jaksamisesta =) Eilen katsoimme Melodifestivaalit ja teimme pizzaa. Tänään ehkä luen jotain romaania, en ole vielä päättänyt. Mutta olemme me siivonneetkin ja olleet kävelyllä tuolla loskassa ja kurassa =) Aurinkokin näyttäytyi eilen hetken verran ja mie tietenkin oli heti ulkona kuvaamassa Visbyn kevättä.

Eilen se alkoi, lumisade nimittäin. Ensiksi sitä tuli hiljalleen, sitten tuiskuten ja lopulta joka suunnasta lujaa ja paljon. Istuimme koko päivän koululla/kirjastolla ryhmätyötä tekemässä, joten ihailimme lumimyrskyä lämpimässä suurten ikkunoiden läpi ja onnellisena siitä, että olimme tosiaan sisätiloissa emmekä ulkona. Mutta ei koulutöitä jaksa tehdä kellon ympäri - miusta kuusi tuntiakin oli liikaa, sillä muut ryhmät tekivät kyseistä työtä tunnista kolmeen tuntiin - joten kotiinkin oli mentävä.

Lunta tuiskusi niin, että kävellessäkään ei nähnyt eteensä kuin parin metrin verran, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - autoilijat pysähtyivät suojateiden eteen ja päästivät meidät lumimyräkän armoilla olevat menemään ensiksi =) Lunta oli eilen illalla jo reilusti yli nilkkojen jalkakäytävillä, joten oli helpompaa kulkea autoteillä. Mie nauroin tuulen mukana, kun se riepotteli lunta kaikkialle ja vihdoin kotiin päästyäni päätin jäädä kotini suojaan loppuillaksi - ehkä Rakas Ystäväni ei pahastu, vaikka saa synttärikorttinsa myöhässä.

Tänä aamuna ihailin lumista takapihaamme autuaan tietämättömänä mitä odotti etupihalla. Lumisade oli lakannut, tai lunta satoi vielä hiljalleen, silleen kauniisti. Päätin jostain kumman syystä lähteä koululle hiukkasen etuajassa, mistä olin kiitollinen ulko-ovemme avattuani. Lunta oli tuiskunnut ovemme eteen yli puoli metriä ja sama lumikinos jatkui kävelytiellä. Eteneminen oli hidasta, mutta en voinut muuta kuin nauraa. Naapurit aurasivat autoramppejaan lumesta tietäen, että tulisivat myöhästymään töistä 100%:n varmuudella. Matka pihasta autotielle voi olla yllättävän pitkä riippuen tilanteesta ;) Luokkatoverini koululla kertoivat omia lumitarinoitaan - yhdelle oli satanut lunta sisään sen 30 cm, kun naapurin tyttö ei ollut sulkenut ulko-ovea ja toiset joutuivat raahautumaan puolen metrin lumihangessa kouluun, sillä aura-auto ei ollut vielä ehtinyt heidän kadullensa =D Siis niin siistiä että! Lumimyrsky ehkä hieman auttoi meitä kaikkia rentoutumaan suullisiin esityksiimme - tosin mie takeltelin sanoissani ja kirosin ruotsin kielen osaamattomuuttani, mutta ystäväni kyllä sanoivat, että se meni hyvin. Pah, ei mennyt, mutta se on nyt ohitse. Jokaisen esityksen jälkeen vain mietin, miten ihanaa ensi lukuvuonna on pitää näitä esityksiä SUOMEKSI - kuinka helppoa se on!!! =)

Esitysten jälkeen halusin puhua helppoa ruotsia - eli puhua ruotsia ystävieni kanssa - joten suuntasimme kirjakauppaan, josta tarttui mukaan yksi ruotsinkielinen romaani - taas. Niin, en ole tainnut vielä täällä kertoa, että yritän kovasti hillitä ikuista himoani ostaa noita halpoja DVD:itä, sillä niitä on kertynyt nyt jo reilu hyllyllinen - ne kun pitää vielä raahata Suomeenkin tavalla tai toisella. No elokuvien sijaan ostan kirjoja - parempi vai huonompi asia, sitä sopii miettiä - joten olen nyt lukenut paljon kirjoja ruotsiksi elokuvien sijaan. Pikaisena huomautuksena, että katson elokuvat AINA ruotsinkielisellä tekstityksellä, joten ei elokuvien katsominen ole laiskottelua sekään.

Kirjakaupan jälkeen päädyimme rakkaiden ystävieni luokse lasagnelle ja varaamaan meille matkan Tukholmaan! =) Meillä ei ole viikkoon (?) luentoja, mikä tarkoittaa itsenäistä opiskelua ja sitä toki teemmekin koko viikonlopun, mutta maanantaina matkaan luokkatoverini kanssa Tukholmaan kahdeksi yöksi ja kolmeksi päiväksi =) Aiomme suunnata tiistaina Tukholman saaristoon ihailemaan lumista maisemaa, mutta maanantaina ja keskiviikkona ohjelmamme on "vapaampaa" - shoppailua tms. ;) Ja nyt selvisi vielä ihan sattumalta Facebookin kautta - kiitos internet! - että ystäväni Turusta ovat myös Tukholmassa maanantaista tiistaihin, kaiken lisäksi SAMASSA hostellissa =D Aivan täydellistä siis! Maailma on pieni paikka ja täynnä yllätyksiä =) En tiedä voisinko olla onnellisempi =D

No niin. Nyt on virallisesti kevätlukukausi avattu ja ensimmäiset luennot takana. Kuten tapoihin kuuluu, kävimme ekalla tunnilla läpi kurssin ohjelman ja vaikka työtä on taas ihan kamalasti ja kirjallisuutta enemmän kuin koko opiskeluaikanani Turussa niin silti olen ihan innoissani =D Meillä tulee olemaan niin siistiä että tuskin maltan odottaa!!! No, oli meillä jo tänäänkin aivan ihanaa, joten ei se kaikki ole vain edessä päin vaan myös tällä hetkellä paikan päällä =)

Miulla on tänä keväänä vain kaksi kurssia: rakennusrestaurointiprosessi ja Kaupunki muutoksessa. Ensimmäiset 10 viikkoa nämä kurssit kulkevat rinta rinnan, jolloin ma-ti meillä on restaurointiprosessia ja to-pe Kaupunki muutoksessa-kurssia ja keskiviikkoisin teemme exkursioita. Noiden 10 viikon jälkeen meillä jatkuu kokonaisaikaisesti restaurointiprosessikurssi, joka on siis 22,5 pisteen kokoinen - aika iso siis ;) Tänään meillä siis oli restaurointiprosessin kurssin avajaiset, joten en vielä tiedä tuosta toisesta kurssista tuon taivaallista, mutta olen jo tästä ihan innoissani =D

Myö matkustetaan Tallinnaan!!!! Se kuuluu siis kurssiimme. Olemme siellä 10 päivää!!!! Käymme tuon 10 päivän aikana myös Tarttossa ja jossain muussa pienessä kaupungissa/kylässä ja näemme toki vaikka mitä paikkoja, mutta viisi päivää tutkimme ja ihmettelemme Pelgulinnin aluetta Tallinnassa =) SIISTIÄ! Saamme siihen jotain rahoitusta, joten ilmeisesti 10 päivän matkamme maksaa meille vain 250-300 € - mikä on siis aika paljon, mutta ei mitenkään kamalasti =) Olen yhtä hymyä =)

Lisäksi kurssiin kuuluu yksi oma projekti, joka on kans todella mielenkiintoinen kunhan vaan keksisi kohteen. Voisin otta kohteen Suomesta, mutta se tarkoittaisi Suomessa piipahtamista ennen Tallinnan matkaamme enkä tiedä kannattaako se rahan/ajan takia. Hmm... No mietin sitä vielä. Kyllä niitä kohteita varmasti löytyisi täältä Gotlannistakin =) Tai muualta Ruotsista... Hmm... Vaihtoehtoja on siis =)

Ehkä tämän päivän ihanuutta korostaa myös se, että näin ihanat luokkatoverini jälleen kuukauden tauon jälkeen, sillä perjantain esitelmän pidossa oli paikalla vain kaksi muuta - kerrankin en jännittänyt esitelmän pitoa kun ei ollut kuuntelijoitakaan ;) Tuntien jälkeen menimme lounaalle/teelle läheiseen kahvilaan ja istuimme siellä monta tuntia, jonka jälkeen menimme vielä shoppailemaan =) Huomenna meillä ei ole koulua, mutta olemme ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi testaajiksi Laun kirkkoon lämpötilamittauksiin, jossa saamme tunnin ajan istua kylmässä kirkonpenkissä ja kertoa miltä se tuntuu =D Tosin saamme tästä jopa palkkaakin =D Sama toistuu torstaina Gardan kirkossa, joten näemme taas siellä =) Olo on hyvä ja iloinen, säteilevä suorastaan =) Nyt olen niin täynnä energiaa, etten tiedä mihin sen oikein käyttäisin =D Ehkä etsin kurssikirjallisuutta netistä, niitä kirjoja kun taas on ihan kiitettävästi...

Mutta ei miulla muuta =) Kaikki hyvin Gotlannin saarella =) Lunta ja hitusen verran pakkasta, tyhjät kadut ja ihanat ystävät =) Kyllä näillä eväillä pääsee taas eteenpäin =) Halaus! =)

Olen istunut taas pari päivää tietokoneen ääressä kirjoittaen koulujuttuja ja ihaillut sisältä käsin lumista maisemaa, joten tuli taas hinku lähteä ulos edes pikavisiitille - ja hakemaan jotain apua tuohon jo kolmatta päivää lukossa olevaan korvaan. Molemmat asiat tuli hoidettua: lumisen maiseman ihailu ulkoa käsin sekä korvatippojen hankinta, joten toivotaan, että mieli tästä kohenee =)

Huomenna on edessä esitelmän pito ruotsiksi - tietenkin - enkä ole puhunut ruotsia kuukauteen, joten hiukan epäilen esitelmäni menestystä, mutta ainakin aihe on mieluisa: Kerimäen kirkko =) Ongelmana onkin enemmän, miten pitää LYHYT esitelmä siitä aiheesta ;D Kuvia kun löytyy satoja ja opettaja erehdyksissään pyysi paljon kuvia esitelmää varten =D No toivotaan, etten mokaa tätä ihan kokonaan. Hyvä puoli tässä oikean korvan kuuroudessa on se, etten kuule kritiikkiä, mutten myöskään positiivista palautetta, jos sellaista tulee ;) Tässä teillekin Visbyn harmaita sävyjä tältä päivältä =)