Tiedän, että miun pitäisi lukea tenttiin, mutta kun en millään malta. Kävimme meinaan eilen ajelemassa Pohjois-Gotlannissa luokkatoverini ja hänen sisarustensa kanssa ja se oli niin upea reissu, että pakkohan siitä on tänne kirjoittaa ;D Kuvia tuli taas otettua liikaa, mutta kun ne maisemat, ne maisemat!!!! Joo, pakko purkaa tänne tätä mieltöntä tunnetta =D Tässä tulee!!!

Vuokrasimme auton Mickeltä, joka vuokraa käytettyjä autoja opiskelijoille hurjaan 20 €:n hintaan ;) Ei paha siis lainkaan. Ja kun bensakin on hitusen verran halvempaa täällä Ruotsissa kuin Suomessa, niin ei se autoilu täällä pienellä saarella niin paljoo maksa. Lähdin siis ilomielin kuskiksi ajokortittomille, pääsinhän samalla itsekin ihailemaan taas kerran kaunista Gotlantia.

Syksy ja ruska on täydessä loistossaan täällä, mikä teki autoretkestämme nautinnollisen. Mie hoin koko matkan ajan tyhmästi vain, että "täällä on niin kaunista" ja "katso nyt tuotakin!", josta tosin takapenkin sveitsiläiset eivät ymmärtäneet muuta kuin onnellisen huokailuni, jolle he vain naureskelivat =D Päätimme lähteä pohjoista kohden, Fårön saarelle, sillä sveitsiläisvieraamme olivat aika innoissaan merestä, jota Sveitsissä ei ole. Fårön luonto on muutenkin ainutlaatuinen ja karu, joten ajattelimme sen ilahduttavan niin vieraita kuin myös meitä.

Lähtiessämme Visbyssä satoi vettä, mikä hiukan latisti tunnelmaa, mutta ruska pelasti muuten niin harmaan alun. Taivaalla pilkahteli kyllä välillä sinistä taivasta, joten elimme toivossa, että sade lakkaisi edes hetkeksi, mutta luonto päätti ilahduttaa meitä vielä enemmän, sillä jo puolessa välissä matkaa aurinko alkoi paistamaan ja kontrasti auringonpaisteessa loimottavien ruskan värien ja mustan taivaan välillä oli uskomaton! Siitä huokailuni ;)

Ruten unelmakahvila oli suljettu, minkä vuoksi suuntasimme suoraan lautalla Fåröhön ja Raukområdelle eli Raukkialueelle. Tämän reitin alussahan kävimme myös Turun ystävieni kanssa, mutta emme ajaneet ensimmäistä raukkia pidemmälle, minkä vuoksi olin ihan täpinöissäni, kun tiesin, että saan ajaa koko reitin (7 km) läpi =) Turun ystäväni ovat varmasti tyytyväisiä tästä tiedosta ;D Tie kulki aivan merenrannan läheisyydessä mutkitellen samalla lailla kuin merenpoukamat, joten vaikka olisi satanut, niin kokemus olisi ollut vaivan arvoinen =)

Ok, sää oli tällä kertaa upea, minkä vuoksi meidän ei tarvinnut istua vain autossa, joten mie otin paljon kuvia, koska kaikki oli niin kaunista ja meri kiehtova... Jopa ensimmäisellä raukilla, jossa olin jo käynyt, löysin uutta kuvattavaa ja ihailtavaa =) Ja muistutukseksi: kuvia klikkaamalla saa ne suuriksi.

Ensimmäisen pysähdyksen jälkeen kaikki olikin miulle yhtä uutta kuin vieraillemme, joten innosta hyppien otimme kuvia aallokkoisesta merestä ja oudoista kivistä/kallioista.

Ja pääsinhän mie vihdoinkin sinne kaipaamaani gotlantilaiseen kalastajakylään tai miten sen nyt suomentaisi, Gotländska fiskeläge.

Paikka oli kaunis ja niin karu, mutta ei sitä voinut kuin ihailla.

Tie päättyi Langhammarsiin, jonka nähdessäni kiljahdin riemusta: miulla oli seinälläni juliste juuri täältä =D Täällä seisoo miehenpää-raukki katsellen merelle tai rannalle, miten kukin sen haluaa nähdä ;)

Meri oli taas upea ja alueen vihreys ihana kontrasti vaalealle kalkkikivelle.

Raukområdenin jälkeen suuntasimme Fårön etelärannikolle katsomaan Fårön majakkaa, jonne olin itsekin himoinnut pääseväni jo pidemmän aikaan. Tämä oli uusi tuttavuus meille kaikille, joten kukaan ei ollut osannut varautua siihen pieneen kiemuraiseen tiehen, joka meitä odotti. Suomalainen rallikuskin himo heräsi miussa ja niinpä kaasujalkaa piti painaa hiukan enemmän kuin tarve oli ;) Kyllä myö silti tiellä pysyttiin, ei hätää ;D Olisin oikein mielelläni voinut muuttaa majakanvartijaksi, sillä itse majakka mökkineen ja rantoineen oli niin kotoisa...

Fårön kauneus teki minnuun suuren vaikutuksen. En ole varma, voiko Fårötä kauniimpaa paikkaa olla olemassa, mutta toisaalta tarvitseeko ollakaan. Koska olin kuskina en kyennyt ottamaan kuvia automatkamme maisemista, jotka olivat täynnä gotlantilaiseen tyyliin rakennettuja kivitaloja kivimuureineen, pellot täynnä mustia ja harmaita lampaita käyskentelemässä, vanhoja tuulimyllyjä ja mieletöntä ruskaa joka puolella minne vain silmä osui. Voisin hyvin kuvitella itseni asumassa siellä, kuten elokuvaohjaaja Ingmar Bergman aikoinaan asui. Se ei todellakaan olisi huono paikka asua. Pieni saari tuntui isolta, vaikka koko saarella ei ollutkaan yhtään ravintolaa auki, mutta kuulemma siellä jossain on kauppa - emme törmänneet siihen matkallamme. Ehkä vielä tämän vuoden aikana, tai joskus myöhemmin, vuokraan pyörän ja ajelen siellä kaikessa rauhassa. Kuten Gotlanti niin myös Fårö ei ole korkeuseroilla pilattu, vaikka muutama mäki sieltä löytyikin. Sveitsiläiset vieraamme naureskelivat kommenteillemme "berg", mikä merkitsee ruotsiksi niin vuorta kuin kalliotakin: ne pienet mäennyppylät eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna Sveitsin vuoriin ;D

Kotimatkalla päätimme ajaa vaihtoehtoista reittiä kotiin, joten suuntasimme vielä pieneen paikkaan nimeltä Ar. Nimestä ei voi päätellä mitään, olimme vain kuulleet, että se voisi olla kaunis paikka käydä, joten koska meillä oli auto niin ajattelimme kokeilla. Näky oli uskomaton! Asiaan varmasti vaikutti mustaa puhuva taivas kontrastina valkoiselle kalkkikivelle, mutta joo: oli se käymisen arvoinen paikka ;)

Kotimatkalla mustat pilvet saivat meidät taas kiinni ja ajoimme vesisateessa takaisin kotia. Visbyssä satoi siis yhä, joten olimme erittäin tyytyväisiä, että olimme lähteneet reissuun =) En väsy ihmettelemään miten näin pienellä saarella voi olla näin paljon nähtävää ja olen nähnyt vasta murto-osan. Luokkatoverini sanovat samaa: vaikka he ovat olleet täällä vuoden pidempään kuin mie, niin vielä Visbystäkin löytyy paljon sellaista, josta he eivät ole tienneet mitään - saati sitten koko saarelta. Ei, en tule väsymään Visbyhyn tai Gotlantiin, sen lupaan. Voi olla, etten saa tarpeekseni tästä, mutta tarvitseeko minun saadakaan... Tämä on miun koti vielä monta kuukautta, miulla on vielä kaksi kokonaista vuodenaikaa kokematta ja hiukan kesän alkuakin. Miten paljon vielä ehdin nähdäkään =) Ihanaa ;D