2½ kuukautta on kulunut ja vähitellen voin palata ajassa taaksepäin ja muistella Gotlantia. Toisaalta en mie heti päässyt eroon Gotlannista koti-Suomessakaan, sillä tein ensiksi vaihtoon kuuluvat tehtävät vaihto-oppilasvuodestani ja koko heinäkuu + risat meni sen tekemättä jääneen artikkelin tekoon. Elokuun ekalla viikolla lähetin valmiin artikkelini Suomen puurakentamisesta Gotlantiin ja pystyin vihdoin jättämään Gotlannin taakseni. Toipuminen siitä alkoi vasta sitten ja nyt elokuun lopussa on jo helpompi hengittää.

Gotlanti vei miulta tanssimisen ilon, kirjoittamisen ilon ja puheliaan itseni pois, mutta yksi asia, mikä säilyi koko vuoden oli valokuvaamisen ilo ja sen satoa olenkin ihaillut kesän aikana. Kuvia tuli otettua reilusti yli 10 000, saattaa olla että jopa 20 000, mutta ei se miun kohdalla ole ihme, jos voin ottaa viikon reissustakin yli 300 kuvaa - ja häistä yli 1000 - niin siihen verrattuna kuvia tuli aika vähäsen ;) Se hyvä puoli kuvissa myös on, että otin niitä aina kun oli kivaa tai ihanaa, joten kuvia selatessa palautui mieleen se kaikki kaunis ja hyvä - ja kaipaus ystävien ja lumoavan luonnon luo. Kaiken ahdistavan jälkeen oli hämmentävää tuntea ikävää sinne, mutta toisaalta se kertoi, että taas kerran aika tulee parantamaan haavat ja lopuksi mieleen jää vaan se kaikki kaunis - ja sitähän Gotlannissa riitti yllin kyllin =)

Elokuu Suomessa on ollut miulle loman aikaa - ensimäistä kertaa 1½ vuoteen - ja se on auttanut minnuu palautumaan ja löytämään itseni jälleen. Aluksi olin vihainen Gotlannille, sillä vaikka miulle on elämässä sattunut mitä tahansa, niin koskaan ennen ei tanssimisen iloa ole miulta viety ja sen tajuminen romautti lopullisesti. En vieläkään ole saanut sitä täysin takaisin, mutta nyt sentään nautin jo musiikista, joten toivoa on =) Märketillä hyräilin jo vanhaan tapaani ja lauloinkin hieman, mikä ei välttämättä muille ollut mieluisaa ;), mutta mie vaan iloitsin, että musiikki ei ollut jättänyt minua lopullisesti. Tuo Märket oli muutenkin aivan upea ja eheyttävä kokemus, siitä olisin voinut kirjoittaa myös oman blogin, mutta tällä reissulla annoin sen muiden tehtäväksi, sillä kirjoittaminenkin on ollut hukassa. Voisi sanoa, että mie kokonaan olen ollut hukassa, mutta pienin askelin alan löytämään itseeni takaisin ja se tuntuu aivan mahtavalta! Haluan siis uskoa, että se vielä tästä iloksi muuttuu, vaikka olenkin koditon, työtön ja rahaton ;)

Unelmien Gotlanti oli siis jollain tapaa Painajaisten Gotlanti. Se testasi suomalaista sisua äärirajoilleen ja otti kaiken irti minkä sai. Näen vieläkin painajaisia siitä, että joudun taas syksyllä sinne takaisin opiskelemaan ja herään omaan huutooni, mutta onneksi ne alkaa olla vähenemään päin =) Mie olen hyvä ja tunnollinen opiskelija, mutta rajansa kaikella. Gotlanti oli miun rajani. Mutta se luonto, ne rakennukset, ne ihmiset, niitä mie kaipaan enkä missään mielessä voi katua Gotlannissa asumista 10 upeaa kuukautta, jolloin näin sen Gotlannin mitä kesän turistit ei välttämättä koskaan näe. Toisaalta mie en näe varmaan koskaan sitä turistien kesän Gotlantia, joten tasoissa ollaan ;) Miulle ei ole mahdoton ajatus lainkaan, että muuttaisin Etelä-Gotlantiin valmistuttuani ja asuisin siellä talvet kun kesällä olisin Suomessa =) Siellä oli MONTA ihanaa taloa, joissa viihtyisin varmasti. Rakkauteni ruotsin kieleen säilyi myös ja vedin opastuksia Märketillä mielummin ruotsiksi kuin suomeksi, vaikka kielitaitoni on huonontunut selkeästi jo nyt. Mutta ruotsi on kivaa =D Ja Ruotsi on HALPA Suomeen verrattuna. Se vaatii vielä totuttelua.

Mitä haluaisin vielä sanoa Gotlantiin suuntaaville? Menkää sinne ja nauttikaa! Aivan mahtava, lumoava, sadunomainen saari, jollaista ei ole toista! Se on rakkautta suurella intohimolla ja kauneutta, jota en ole vielä löytänyt muualta. Se oli kaikkea mitä odotin ja vielä enemmän, harmi vaan etten pystynyt siitä enempää nauttimaan tappo-opiskelutahdin takia, mutta vielä sen kaiken jälkeenkin saaren muistelu antaa voimaa ja meri rauhoittaa. Kiitos teille harvoille ja valituille, jotka jaksoitte lukea tätä. Miulle saa laittaa postia ja kyselyitä, jos huvittaa, annan blogini olla täällä bitiavaruudessa ja voin itse palata tänne muistelemaan, että se todella oli niin kamalaa kuin muistin ja samalla niin järjettömän kaunista, että taju lähtee ;) Kaiken tämän jälkeen kaipaan sinne, mutta samalla olen onnellinen, että vietän viimeisen opiskeluvuoteni Turussa. Mitä sen jälkeen? Vain taivas on rajana.

Rakkaudella Sanna