Minun Gotlantini alkaa vähitellen muuttumaan turistien Gotlanniksi mikä tekee lähdöstäni helpompaa. Katukuvassa kesän tulo on näkynyt jo yli kuukauden, sillä ravintolat ovat rakennelleet kesäterassejaan ja kaupat, jotka ovat kiinni talvikauden, ovat avanneet ovensa taas ja mikä tärkeintä: Pohjoismaiden suurin jäätelökioski satamassa on jälleen auki =) Muutaman kerran olemme käyneet siellä maistelemassa herkkuja, mutta on edes turha ajatella, että ehtisin maistamaan kaikkia makuja. Niitä taitaa olla yhteensä pari sataa ;)

Tämä viikonloppu todellakin on avannut kesäkauden ja olen kulkenut kaduilla vieraana omassa kaupungissani. Onneksi jotkut asiat eivät muutu, sillä yhä vastaantulijat tervehtivät hymyillen, jos onnistuu nappaamaan katsekontaktin. Tämä ihmismäärä hämmentää enkä todellakaan sulaudu joukkoon. Arkena miulla on miun keltaiset työhaalarit ja kovia kärsineet turvakengät kun muut ovat pukeutuneet parhaimpiinsa kuten lomalla tapana on. Ja pyhänäkin mie olen mie, enkä tyylikkäästi pukeutuva kaunis ruotsalainen. Kaupunki, joka talviaikaan nukahti jo kuuden aikoihin, herää nykyään kauppojen sulkiessa ovensa ja ravintoloiden terassit täyttyvät puheensorinasta. Muurien sisäpuolella saa koko ajan varoa autoja ja tuntuu, että olen koko ajan tiellä. Tämä on miun kotikaupunki, mutta tuntuu että en kuulu tänne. En ole rahojani tuhlaava turisti, joka shoppailee huvikseen ja syö ulkona. Nyt ei edes tee mieli mennä satamaan jäätelölle tai Creperiehin letulle, sillä nekään ei enää kuulu miulle. Ne ovat nyt turistien ja mie olen vain tiellä. Tämä ei ole enää miun kaupunki, miun Gotlanti, kuherruskuukausi on ohitse.

Mutta kesä täällä on =) Meillä ei ole Suomen helteitä, mutta ihan kiitettävän lämmintä. En viihdy kuumuudessa ja tämäkin lämpö on siinä rajoilla, että onko se kivaa vai ei. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei miulla ole mukana kesävaatteita enkä tiedä haluanko ostaa lisää vaatteita, sillä en tiedä saanko näitäkään tavaroita/vaatteita Suomeen. Kotimatka lähestyy enkä halua ajatella sitä. Tulin tänne viiden laukun kera ja nyt tavaroita on ehkä jopa tuplamäärä enkä tiedä mitä tehdä. Toki kaikki astiat jätän tänne ja osan vaatteista yms mutta kaikki nuo kymmenet kirjat ja DVD:t haluan kotia, kuten myös ihanat vaatteet. Onko ketään vapaaehtoista joka haluaisi tulla hakemaan miut autolla täältä pois? Tuskin. Blääh. En halua ajatella sitä.

Huolimatta turistisumasta ajauduin tänään kaupungille nauttimaan auringosta ja kesästä eikä se ollut niin kamalaa kuin odotin. Ystävällisyys kun ei näytä katoavan ihmisten lisääntyessäkään. Tässä muutama kesäkuva =)

Koulu jatkuu käytännön hommilla. Olemme Norrbysin museotilalla ja siitäkin miulla on oma kansio Facebookissa. Meillä on siellä kolme eri projektia samaan aikaan, joten kaikille riittää tekemistä. Paikkaamme rengin kammarin lattiaa, kunnostamme navetan ikkunoita ja rappaamme navetan seiniä. Ryhmämme vaihtavat viikottain kohdetta, joten mihinkään ei kerkeä kyllästymään, mutta toisaalta mihinkään ei ehdi paneutumaankaan. Mie olin viime viikon sivussa noidannuoleni takia, mutta onhan näitä viikkoja tässä vielä jäljellä. Norrbys on kaunis paikka, joten mikäs siellä on tehdä hommia =)

Ensi viikolla lähdemme Tukholmaan "luokkaretkelle". Tällä kertaa kyseessä tosiaan on retki eikä työleiri ja pääsemme tutustumaan kuninkaanlinnaan sekä Skoklosteriin ja toivon mukaan reissusta tulee kiva =) Tällä kertaa aikatauluun on merkitty vapaa-aikaa klo 17 eteenpäin - oooh! ;) Suuntana siis Gudrun Sjöden =) Kesäisiä terveisiä sinne Suomeen. Loppuun vielä kuva kaverista =) Hitaasti hyvää tulee =)