Visby, vappuaatto, mittarissa +17 astetta =) Kesä =)

Olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen monta kertaa, mutta en ole saanut sitä koskaan valmiiksi. Netti ei toimi kunnolla, taloyhtiö on vaihtanut kaapelin toimittajaa ja kas kummaa, kaapeli ei ole vielä valmis, joten ongelmia tiedossa toukokuun puoleen väliin saakka. Kyllästyin siihen, että netti kaatui koko ajan ladatessani kuvia tänne, joten tein Facebookiin kansion Viron ja Tarton matkastamme, joten ne jotka haluavat nähdä kuvia niin FB:sta niitä löytyy - paljon ;)

Mutta ehkä kerron lyhyesti mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut.Viron reissumme oli siis 20.-30.3. ja sitä ennen meillä oli kamala opiskeluputki. Lyhyesti sanottuna olimme niin poikki perjantai-iltana pakatessamme (kun lähtö oli lauantaiaamuna klo 7), että itkimme ja pakkasimme kukin kotonamme. Perjantai oli muutenkin painajaismainen, kaikki meni pieleen, että kukin tahoillaan mietti, että kannattaisikohan sittenkin jättää koko Viron reissu väliin, mutta ei. Me kiltit tytöt päätimme taistella huonon olomme ohi ja lähteä, olimmehan niin luvanneet. Väärä päätös, mutta jälkeenpäin on aina helppo olla jälkiviisas.

Mitäs voisin sanoa Viron reissustamme. Hmm. No sanotaanko, että se oli tämän tuskaisen opiskeluvuotemme tuskaisin huipennus. 11 päivää tiukkaa ohjelmaa, koko aikana 4 tuntia vapaa-aikaa ja kolmena viimeisenä yönä ehdimme nukkua vain 4 tuntia yössä ja päivämme muutenkin olivat ylipitkiä, aikaisintaan lopetimme työskentelyn klo 18 ja sen jälkeen meillä oli tietenkin muuta ohjelmaa. Mitä siis teimme? Inventoimme 550 rakennusta + niiden piharakennukset, teimme niistä 15 eri karttaa ja 16 eri A0 kokoista plakaattia. Se ei siis ollut mikään loma, tosin kävimme kahden päivän reissulla Tartossa ja Viljandissa, joihin rakastuin ihan totaalisesti, mutta sielläkin meillä oli vain 1 tunti vapaa-aikaa koko aikana ja sinäkin aikana meidän piti syödä, vaihtaa vaatteet ja meikata - en ehtinyt, olen hidas. Mutta se, mikä oli positiivista reissussamme oli se, että me kaikki kärsimme yhtä paljon =) Jokainen meistä neljästä (lopussa meitä oli vain 4 jäljellä, sillä 3 - fiksua - matkusti aikaisemmin kotiin) työskenteli lopussa yötä myöten ja jokainen meistä nukkui vain sen 4 tuntia yössä. Me hioiduimme yhteen ja yhteisfiilis oli jotain sanoinkuvaamatonta! Matkustin Tallinnasta suoraan Suomeen ja laivalla kaipasin jo ryhmäämme niin kamalasti, että itkin - tai sitten itkin uupumustani ;) Mutta se oli mahtavaa!!!! Tosin se ei ehkä riittänyt korvaamaan sitä kaikkea, mitä siitä seurasi, mutta silti. Me oltiin ihan sikahyviä!!!! =)

Viron reissumme loppusaldo oli se, että yksi rakkaimmista ystävistäni täällä paloi loppuun eikä hän ole vieläkään palanut kouluun ja tuskin palaakaan enää tämän vuoden aikana. Hän jättää myös koko koulun eikä siis palaa enää ensi vuonnakaan koulunpenkille. Kaksi luokkatoveriani puolestaan olivat niin puhki urakan jälkeen, että he itkivät viikon kotona apaattisina ja vain toinen heistä suoritti kotitentin, mikä meitä odotti pääsiäisen jälkeen. Kumpikaan heistä ei aio tulla takaisin ensi syksynä. Neljäs ystäväni oli yhtä puhki kuin mie - ja on yhä - eikä hän kyennyt tekemään kotitenttiä eikä ole vieläkään tehnyt sitä. Myös hän pitää välivuoden eikä siis palaa koulunpenkille. Mie urhea, itsepäinen olento päätin mennä harmaan kiven läpi ja tein kotitentin, vaikka kroppani huusi armoa. Se oli tuskainen viikko enkä tiedä oliko se sen arvoista, sillä en vieläkään ole palautunut Viron reissusta, vaikka siitä on nyt kuukausi. Sain kunnon flunssan ja vatsakivun, joka vainoaa minnuu yhä. Ja ei, en halua mennä lääkäriin sen vuoksi, sillä en todellakaan jaksa selittää ruotsiksi lääkäreilleni sisäelinteni vääriä sijainteja ja kummallisuuksia. Tiedän, että kivut johtuvat stressistä/uupumuksesta, sillä en todellakaan ole kuunnellut itseäni tai kroppaani enkä ole levännyt. En ehdi. Ja jos pysähdyn niin en tiedä onko miusta enää jatkamaan ja kuten mummini jaksaa todeta, on tärkeää saada opinnot täällä suoritettua, oli mikä oli.

Mutta kotitentin jälkeen oli miulla ihanaakin täällä. Veljeni oli täällä tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli oikein kivaa. Vaikka mie olin kamalassa flunssassa ja pysyin pystyssä vain lääkkeiden avulla. Tosin Visby ei näyttänyt kauneinta puoltaan heille, sillä täällä oli koko sen ajan minkä he olivat täällä kunnon hernerokkasumu, ettei edes merelle nähnyt vaikka oli vieressä =) Täällä ei aiemmin ole ollut vastaavaa sumua, mutta silloin oli ja pysyi. Ja tämä sumu tosiaan oli vain Visbyssä ;) Heti kun ajoi Visbystä pois niin aurinko paistoi =D Niin väärin!!!! Mutta he rakastivat silti Visbyä yhtä paljon kuin mie =) Todellista Rakkautta =) Ja kävimme sunnuntai-iltana pienellä ajelulla Visbyn ulkopuolella, mm. Dalhemin kirkossa (josta löytyy myös kuvia Facebookissa, jos jotain kiinnostaa), joten he näkivät vähän Gotlannin maaseutua ja auringonpaistetta =) Oli aivan mahtavaa jakaa jonkun kanssa tämä miun loputon rakkauteni Visbyä ja Gotlantia kohtaan. He päättivät hankkia täältä kesämökin, jossa mie voin asua talvet ja he kesät ;) Täydellistä =D

Kevät/kesä tekee kovasti tuloaan tänne. Lumi oli sulanut jo sinä aikana kun olimme Virossa, joten sitä ei ole näkynyt sitten maaliskuun jälkeen. Nurmikko vihersi ja krookukset kukkivat jo huhtikuun alussa ja nyt parin viikon ajan on sinivuokot ja keltaiset kevätkukat kukkineet kilpaa. Onpa valkovuokkojakin jo näkynyt =) Kokeilen, jos saan kuvia ladattua niistä edes.