Takana aivan mahtava viikonloppu ja olo mitä mainioin =) Samaan hengen vetoon voin sanoa olevani vanha, sillä väsyttääkin kyllä sen edestä, mutta onneksi en ole ainut ;) Ei vanha jaksa niin kuin jaksoi joskus 10 vuotta sitten ;D Ei myö eilen oltu edes tanssimassa eikä juotu kuin 3-4 pientä lasillista kuohuvaa ja silti tuntuu, että on suuren työn takana olla edes pystyssä, kaikista mieluiten löhöäis sohvalla ja tuijottais tv:tä - siis jos ois sohva ja tv ;) Mutta oli taas aivan ihanaa ja nyt vaan muistelee kaikkea hymysuin =)

Vietimme eilen tosiaan luokkatoverimme 24-vuotispäiviä ja kävimme kuuntelemassa Södra Bergenin Balalaikkoja =) Konsertti oli aivan mahtava ja tuntui, että olimme kaikki jossain hurmoksessa koko konsertin ajan. Venäläisiä kansansävelmiä kuunnellessa sitä tajusi, kuinka moni kyseisistä kappaleista on laulettu myös suomeksi, kun sanat soi päässä säveleen kuullessaan =) Konsertin aikana yksi luokkatoverini kysyi äkkiä, että onko Säkkijärven polkka suomalainen - hän kun on pienenä tanssinut kansantansseja ja se oli heidän lempikappaleensa =D On vaikea selittää miltä tuntuu kuulla kaiken ruotsin keskeltä niinkin perisuomalainen sana kuin 'Säkkijärven polkka'. Se on niin kummallista, outoa ja samalla hyvin eksoottista. Suomi on kielenä jotenkin niin raakaa ja pelkistettyä, kun ruotsia lausutaan laulamalla. En usko, että itse vielä olen oppinut laulamaan ruotsia, joitain sanoja tietenkin, mutta miun ruotsi eroaa varmasti luokkalaisteni ruotsista. Silti miulle suomi on niin tuttua, kotoisaa, mutta myös nykyään tuo ruotsi, mutta ne ovat ihan eri maailmoita, joten menen ihan totaalisesti sekaisin, jos miun pitää puhua suomea ja ruotsia sekaisin - se ei yksinkertaisesti onnistu. Sitten kun samalla kuuli venäjää laulettuna olin ihan sekaisin ja samalla niin kotona kaikessa siinä kielten sekamelskassa. Uskomaton kokemus =)

Kai mie olen tuota ruotsia oppinut jo jonkun verran, kun tajusin iltaa istuessamme, että ymmärsin lähes kaiken, mitä ympärilläni sanottiin ja osasinpa välillä kommentoida itsekin jotain asioihin, kun syksyllä vastaavissa tilanteissa olin koko ajan ihan pihalla. Enää ei ole pelottavaa/ahdistavaa soittaa kavereille tai lähteä kahville heidän kanssaan, sillä sitä tietää pärjäävänsä tavalla tai toisella tilanteista. Suomessa lomaillessani miulta kysyttiin paljon, että puhunko/selvitänkö kaiken ruotsin kielellä ja vastaus siihen on, että kyllä. En ole turvautunut englantiin, sillä se ei jotenkin kuulu tänne. Sitä paitsi ruotsi on ollut miulle aina se vahvempi kieli, joten vieläkin vaihtareiden kanssa keskustellessa huomaan vastaavani usein ruotsiksi, mikä on sinänsä koomista. Ruotsi ja englanti ovat molemmat miulle vieraita kieliä ja lukihäiriöisenä miun on hyvin vaikea vaihtaa yhtäkkiä kieltä. Sitten kun ymmärtää kaiken niin sitä vastaa vaan sillä kielellä, mikä on päällimmäisenä mielessä eikä tajua, että se on ruotsi, sillä aivoni rekisteröi vain sen, että se kieli, mitä puhutaan/kuunnellaan on vieras, joten ihan sama se on, vastaako ruotsiksi/englanniksi, kunhan ei puhu suomea. Tosin myönnän puhuvani suomeakin aina välillä huomaamattani =) Mutta kyllä nuo jotenkin ovat minnuu ymmärtäneet - kai.

Tänään sitten ystäväni soitti ja kyseli minnuu kahville. Olimme molemmat ihan tuhottoman väsyneitä eilisillasta - olemmehan molemmat yli 30-vuotiaita ;) - joten emme jaksaneet lähteä kävelylle, vaikka aurinko paistoikin ja oli oikein ihana talvisää, mutta kahville meno kuulosti hyvältä ja sen verran sitä jaksoikin kävellä =) Niinpä sitten raahauduimme ulos ja otin pari kuvaakin matkan varrelta, ne löytyvät tuosta alta.

Täällä tosiaan on kunnon talvi, mikä on hyvin poikkeuksellista. Mie tosin sanoin luokkatovereilleni upean ruskan aikaan, että olen tilannut tänne kunnon talven täksi vuodeksi, joten tilaukseni on näköjään kuultu. Eilen täällä oli kuulemma -18 astetta pakkasta, mikä saattaa pitää paikkansa, sillä täällä oli KYLMÄ - ja aivan upea tähtitaivas yöllä kotiin kävellessä. Täytyy myöntää, että yöllä vanhan kaupungin katuja kulkiessani mietin, että on kyllä aivan toista kulkea kotiin autioita katuja talvipakkasella täällä Visbyssä kuin Turussa - eli joo, tykkään yhä olla täällä ;) Mummin neuloma pipo on saanut arvoistansa huomiota, sillä tutut ja tuntemattomat kaduilla ja kirjastossa kehuvat sitä estoitta =D Se onkin aivan ihana, mutta hauskaa, että muutkin tykkäävät =D

Mutta joo. Aivan ihanaa täällä Visbyssä taasen. Päädyimme ystäväni kanssa Crêperiehen kahville ja parille letulle - kätevää, kun menee sinne kaksin niin voi syödä sekä suolaisen että makean letun kun jakaa ne puoliksi ;) Täydellinen sunnuntai siis. Tämä kevät tuntuu paremmalta kuin syksy oli, vaikka kyllä tähän kevääseenkin on jo pettymyksiä mahtunut. Aina ei riitä opettajalle, että oppilas tekee parhaansa, mikä painoi miun mielen alas pariksi päiväksi, kunnes tajusin, että mie itse olin täysin tyytyväinen panokseeni, vaikka opettaja ei ollutkaan, minkä jälkeen olin taas pilvilinnoissani onnellisena leijumassa =) Eikö se kuitenkin ole tärkeintä, että itse tietää tehneensä parhaansa ja on tyytyväinen omaan panokseensa? Asiaa tietenkin auttaa se, että myös muut luokkatoverini ovat 100%:sti miun kannalla, joten mitä siitä, että opettaja ei ole =) Ei elämäänsä voi elää muiden kriteerien mukaan, he kun keksivät aina jotain valittamista kuitenkin ;) Että se siitä =) Nyt jatketaan eteenpäin ja nautitaan elämän seikkailusta!