Mie en ole kovinkaan järkevä ihminen. Tai siis kai mie ihan järkevä olen - ainakin jollain tasolla ;) - mutta mie menen tunteella ja kärsin seuraukset sen mukaan... Miun päätöksille harvoin on järkeviä perusteita, mikä nyky-yhteiskunnassa ei ehkä ole se helpoin elämäntyyli, mutta miulle toimiva ja pakollinen. Kyllä, järki on pakollista ja erittäin tarpeellista monessa asiassa, mutta jos tunne on täysin selkeä, niin sillä energialla ja voimalla kaataa kaiken järkevän alleen ja menee vaikka läpi harmaan kiven - vaikka se ei millään tavalla olisikaan järkevää ;) Ei miulla siis ollut mitään järkevää syytä valita Gotlanti vaihtomaakseni, oli vain niin selkeä tunne, että sinne miun pitää mennä - ja sen jälkeen tuli ne järkisyytkin =)

Tajusin tässä vaihtotehtäviä tehdessäni rakkauteni ja kiinnostukseni saariin: ne kiehtovat minnuu. Olen aina haaveillut matkustavani Islantiin ja sinne vielä joku kerta menenkin. Italiassa olen käynyt vaan Sisilian saarella ja sinnekin tahdon mennä vielä uudestaan. Haaveissa on myös Kanadaan meno ja siellä Prinssi Edwardin saari. Maltalle olen halunnut jo vuosia, kuten myös Gomeralle - Teneriffalla olen jo käynyt. Tansaniassakin kävin, mutta silloin jäi Zanzibar kokematta: se pitää vielä joskus kokea. Ahvenanmaallekin olen halunnut jo pitkään, mutta en vain ole saanut sitä itsestäni irti ja nyt Gotlanti.

Se ei ollut vain Ruotsi, vaan se oli juuri Gotlanti, minne halusin ja minne menen. Itämeren suurin saari, jolla on 10 000 vuotta vanha historia niin Viikinkien keskuspaikkana kuin Hansaliiton merkittävänä osana. Saari, joka on kuulunut saksalaisille, tanskalaisille ja jopa venäläisille hetken aikaa, mutta aina lopulta ruotsalaisille. Gotlannin erityinen luonto ja kallioperä Fårön rauk-muodostelmineen. Visbyn keskiajalta peräisin oleva kehämuuri 27 tornineen. Gotlannin oma kulttuuri, erityneisyys, jopa murre - ne kiehtoivat ja kutsuivat minnuu luokseen ja mie kuuntelin ja tottelin ilman järjen häiventäkään ja nyt olen sinne menossa. Hullu, mikä hullu ;) Mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä? Niin miun elämä toimii.

Gotlannissa on upea luonto ja kiehtova historia. Paljon vanhoja rakennuksia ja erityisesti kirkkoja. Saarella on yli 90 kirkkoa eikä se niin kovin suuri saari ole, vaikka Itämeren suurin onkin. Gotlanti on 176 km pitkä ja 52 km leveä. Visby on sen suurin - ja ainut - kaupunki ja siellä on 22 600 asukasta eli suurin piirtein saman verran kuin Salossa oli ennen kuntaliitoksia. Mutta ajatelkaa: Visbyssäkin on lähes joka korttelissa kirkon rauniot! Visbyssä on vain yksi toimiva kirkko ja se on tuomiokirkko St. Maria. Niin, olenko jo maininnut, että rakastan kirkkoja ;) No se tulee ilmi vielä ;) Sen saattaa huomata myös tuolla toisessa blogissani, joka kertoo työharjoittelustani maailman suurimmalla puukirkolla. Sinne pääsee profiilistani =) Niin. Historia, keskiaikaiset rakennukset ja kirkot ja gotlantilainen rakentamistyyli kalkkikivineen ovat ihan riittävä syy rakennusrestauroijalle kiinnostua saaresta ;) Siihen kun lisää sen ruotsin kielen - tai gotlannin murteen gutniskan/gutemålin - oppimisen niin aika hyvä saalis yhdelle vuodelle. Tietenkin haaveena on ensi kesän työharjoittelu jollain Gotlannin kirkoilla, mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika on ;) Kai siis Gotlantiin menoni on jollain lailla myös järkevää ;)

Olen elänyt Gotlannille aktiivisesti jo reilun vuoden, joten tuntuu kuin tuntisin sen jo, ihan kuin olisin jo ollut siellä. Silti vaihtotehtäviä tehdessäni opin taas monia uusia asioita Gotlannista ja Visbystä, kuten sen, että sieltä löytyy jopa McDonalds ja ostoskeskus ;) Luulenpa siis, että vielä tulen oppimaan paljon siitä paikan päällä ja nautin joka hetkestä. Silti on jotenkin käsittämätöntä, etten vielä koskaan ole käynyt siellä, vaikka tiedän jo miltä siellä näyttää ja mitä koulumatkani varrella on =D Se tuntuu jo kodilta, vaikken ole vielä siellä käynytkään. Toisaalta: sehän on miun koti, sillä ei miulla muuta kotia tällä hetkellä olekaan. En siis mielestäni ole lähdössä pois vaan menen kotiin ja se näyttää tältä. Ihanaa =) 11 yötä Visbyhyn.