Syksy, suuri rakkauteni, on saapunut vihdoin tännekin. Tuulen voimaa on vaikea sanoin kuvailla, sen voi vain kokea. Se sekoittaa hiukset, vaatteet, ajatukset ja lennättää kaiken turhan pois ja nautin siitä täysin rinnoin =) Välillä pompin kuin pikkulapsi lehtien seassa ja leikin lentokonetta - ehkä nämä ovat oireita vanhenemisesta, täytinhän pari viikkoa sitten 33 v. ;) En väsy katselemaan myrskyävää merta ja sen vaahtopäitä. Välillä tekisi mieli hypätä aaltojen sekaan, mutta vesi on jäistä enkä ole niin hyvä uija, että uhmaisin kohtaloani. Visby on kaunis harmaan sumuverhonkin lävitse, syksyn värit loistavat siitä huolimatta. Olen niin kotonani täällä, että välillä mietin, miten kauan täällä voisi olla ilman, että poistuisi lainkaan saarelta. Täältä saa kaiken tarvitsemansa ja rakastan tätä kaupunkia koko ajan enemmän. En silti osaa nähdä sitä, että asuisin täällä lopun elämääni, mutta jos miun pitää elää kaupungissa, niin en osaa kuvitella parempaa paikkaa kuin Visby on. Tämä on tarpeeksi suuri ja aivan älyttömän pieni, tämä ei koskaan ole ollut mikään suosittu kaupunki, joten mikään aikakausi ei ole ehtinyt pilata tätä omilla erikoisuuksillaan, mutta silti täällä on nähtävissä kaikki vaikutteet. Olen niin onnellinen, että olen juuri täällä enkä missään muualla, tämä on miun paikka, miun koti nyt. Täydellistä.

Olin pitkään hiljaa enkä uskalla luvata, että tulisin tänne tulevaisuudessakaan kovinkaan usein. Paljon on tapahtunut ja haluaisin kertoa ja kuvailla kaikesta, mutta en tiedä jaksanko. Olen saanut ensimmäisen kurssini päätökseen ja kirjoittanut 36 sivua tieteellistä ruotsinkielistä tekstiä viitteineen ja lähteineen ja selvisin siitä hengissä - hilkulla. Perinteiseen Sanna-tapaan siihen kuului aamuun saakka kirjoittelua, koneen ääressä min. 15 h päivässä ja vika yö lainkaan nukkumatta. En todellakaan voi sanoa olevani tyytyväinen tekstiini, mutta siihen nähden miten sen tein niin olen helkkarin ylpeä itsestäni. Nyt tiedän, ettei mikään ole mahdotonta.

Olen nähnyt taas upeita kirkkoja - lisää - ja ajellut autolla ympäri Gotlantia rakastuen siihen joka kerta enemmän. Ystäväni Helsingistä oli täällä ja koin Visbyn hänen kautta uudestaan. Toivon, että jaksan laittaa tänne upeita kuvia Visbyn Botaniska Gardenista, kuten sitä kutsun kun en millään jaksa muistaa mitä se on suomeksi ;) Syntymäpäivänikin oli ja meni Sliten Cementa-tehtaalla 100 metrin korkeudessa ja illalla sain perinteistä ruotsalaista ruokaa - eli perunoita ja lihapullia kastikkeella, puolukkahillolla ja maustekurkuilla - mielettömän syntymäpäiväkakun kera, joten ei sekään mennyt ihan ohitse, vaikka itse en perinteisesti sitä vietäkään. Luokkatoverini vielä soittivat koko illan Euroviisukappaleita vuosien varrelta kunniakseni ;) ja ilta päättyi loistavaan elokuvaan, joten en oikeasti itsekään olisi pystynyt parempaan =)

Paljon on tapahtunut ja on ollut ihanaa - yhä - mutta en vain ole jaksanut jakaa sitä tänne. Pahoittelen asiaa. Opettelen elämistä uudestaan täällä kaukana kaikesta, minkä olen kokenut Suomessa vaikeksi, joten elän uusilla säännöillä täällä ja se on kuin opettelisi kävelemään. Tietää miten se toimii, mutta käytäntö on ihan toista ja sitä väsyy koko ajan. Mutta pikku hiljaa, kuten ruotsinkielenkin kanssa, päivä kerrallaan. Ja niin. On kulunut se maaginen kaksi kuukautta enkä vieläkään osaa kieltä, mutta mie olenkin hidas kaikessa uuden sisäistämisessä, joten olen onnellinen, että olen täällä vielä 8 kk =)

Mutta syy, miksi oikeastaan halusin kirjoittaa tänne, oli koti =) Yhtenä tuska-kirjoittamis-viikkoni aamuna klo 6, kun en ollut vieläkään saanut unta, pohdin millaista olisi nukkua huoneeni toisessa reunassa ja koska kello oli 6 eli aamu, vaikka itse en ollut nukkunut silmäystäkään, niin päätin muuttaa huoneeni järjestystä, sillä eihän sitä kokeilematta tiedä ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Joten ajattelin jakaa teillekin kuvia siitä, millaisessa paikassa asun =) Aloitetaan ulkoota. Tältä näyttää syksyinen kotini eli Birkagatan 8:

Ensimmäinen rakennus on kotitaloni 8A ja korkeampi on 8B, jossa käyn pesemässä pyykkini =) Birkagatan keskustaan päin näyttää tältä:

8A näkyy hitusen verran vasemmassa reunassa. Taloni on gotlantilaiseen tapaan kivitalo, joita olen oppinut rakastamaan kivikurssini aikana ja rakastan niiden rapattuja, epätasaisia seiniä =) Asuntooni mennään kotoisaa käytävää pitkin:

Oveni on tuossa ensimmäinen vasemmalla. Ja kun oven avaa kohtaa tällainen näky tulijaa:

Kirjoituspöytäpisteeni on ollut kovassa käytössä. Kirjoitin esseitä siinä reilun viikon ajan vähintään sen 15 tuntia päivässä ja uusi koneeni kesti sen =D Olen niin tyytyväinen siihen ja ylipäätänsä siihen, että "tuhlasin" ja ostin itselleni uuden koneen. Olen ostanut siihen myös ulkoisen kovalevyn - vahingosta viisastuneena - jossa kaikki tiedostot ovat tallessa. Ja kyllä, nuo tuossa hyllyllä olevat ovat DVD-elokuvia, minkäs keräilijä himolleen voi ;D Täällä on muuten aivan MAHTAVIA elokuvia aivan ÄLYTTÖMÄN edulliseen hintaan. Harmi vaan, että miulla on melkein kaikki kyseiset elokuvat jo, mutta onneksi joka viikko löytyy jotain uutta kokoelmiini ;) Ja joo, katselkaa ja ihailkaa, kuinka paljon kortteja olette lähettäneet =) Sydämellinen kiitos niistä! Ne piristävät niin huonettani kuin mieltänikin joka hetki =)

Sisäänkäynnin vasemmalla puolella on tilava kylpyhuoneeni:

Ja kun huoneeseeni astellaan peremmälle löytyy ikkunan edestä ruokapöytäni ja sen vierestä sänkyni. Uteliaille tiedoksi, että sänkyni tosiaan sijaitsi aiemmin korttiseinäni vierustalla nojatuolini tilalla työpöytäni jatkeena, ruokapöytäni sängyn tilalla ja nojatuoli ikkunan edessä yöpöydän kera.

Ja kun peruuttaa nojatuolini luokse näkee keittonurkkaukseni, josta puuttuu vain uuni, mutta on muuten aivan täydellinen - mitä nyt lämmin vesi, kuten kylmä myös, on luksustavaraa ;)

Tässä oli kiertoajelu kotiini =) Yhtenä iltana taivas takapihallani näytti tältä ja olo oli kuin pumpulissa olisi kävellyt =)

Täällä Visbyssä taivas on iso ja avara johtuen matalista taloista. Täällä on helpompi hengittää. Mutta vaikka täällä onkin syksy, niin silti omenat ovat puissa ja ruusut kukkivat =) Ja nurmikkoa leikataan yhä =)

Jokainen hetki täällä Gotlannissa on unelmaa, vaikka en vieläkään ymmärrä kaikkea. Rakastan tätä ihmisten ystävällisyyttä, tervehtimistä hymyillen ja luokkatovereideni kiintymystä. Uskallan puhua koko ajan enemmän, vaikkakin väärin, joten persoonani oikea luonne alkaa vähitellen paljastumaan ;) Olen jäänyt kiinni itsekseni nauramisesta, mikä huvittaa luokkalaisiani - raukkaparat eivät vielä tiedä, kuinka hyvä olen puhumaan itsekseni ;D Mutta olen puhunut heille rennosti suomea, kun olen mennyt kielissä sekaisin jutellessani toiselle englantia ja kuunnellut ruotsia, mutta toisaalta näen jo unia ja ajattelen asiat ruotsiksi. Ja yhä kun säikähdän kiljaisen suomeksi, sillä en osaa sitä vielä muilla kielillä, ja vastaanotto on aina yhtä hämmentävä ;) Olen innoissani kaikesta uudesta, mitä on vielä edessä ja silti paniikissa koulutehtävieni suhteen, sillä ne muuttuvat koko ajan vaativimmiksi kielen suhteen, mutta toisaalta jos selvisin noista esseistä niin kai selviän muustakin. Pitää vaan uskaltaa puhua, väärinkin. Mutta nyt tiedän jo varmasti tulevani Suomeen jouluksi, joten näemme sitten taas =)

Laitan tähän loppuun vielä taivaan syntymäpäiväniaattoillasta, kun se oli liekeissä. Täällä on kaunista, aina vaan, joten miten täällä ei voisi viihtyä? Mutta kyllä, kaipaan teitä...