Marraskuun loppu! Nyt on marraskuun loppu! Ei yhtään tunnu siltä. Täällä paistaa aurinko, puissa on yhä lehtiä ja lämmintä on lähes 10 astetta. Jouluaatto on kuukauden päästä. Ei ymmärrä.

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut opiskelua, toipumista, itsepohdiskelua ja väsymystä. Kolme kuukautta intsensiivistä opiskelua takana ja nyt se väsymys todella paukahti päälle. Ja kuten tapana on, kun miulla on stressi päällä, niin kroppa hajoaa käsiin, kun en muuten älyä/ehdi levätä, joten olen taistellut yöni kipeän selän takia ja päivät noidannuolen kanssa - oikein mukavaa voin kertoa ;) En ymmärrä, miten voi väsyttää näin paljon, ja toisaalta ymmärrän oikein hyvin. Tämä tahti ja vaatimustaso opiskelussa täällä olisi rankkaa jo suomeksi puhumattakaan ruotsiksi. Välillä tekisi mieli raivota, että ettekö te tajua, miten vaikeaa tämä kaikki on miulle "väärällä" kielellä?!!! Ettekö ymmärrä, miten paljon voimia miulla menee ymmärtämiseen saati tekstin tuottamiseen?!!! Ettekö ymmärrä, että mie en kykene olemaan niin hyvä kuin te vaikka teenkin parhaani?!!! Mutta toisaalta itsehän olen valintani tehnyt ja tänne tullut eikä varmaan kukaan muu vaadi miulta täydellistä suoritusta, mie itse vaan, mutta silti tämä osaamattomuus on vaan niin turhauttavaa... Mie en opi tätä kieltä ikinä, en ikinä. Masentavaa...

Mutta olemme saaneet Kivikurssimme arvosanan ja mie sain VG:n =) En oikein vieläkään ymmärrä sitä. Näin opettajaa viime viikolla ja hän kehui miun ruotsin kieltä. Virheitä täynnähän se oli, mutta hän vain totesi, että yllättävän hyvää se niistä huolimatta oli. Jotenkin en silti usko häntä ;) Hän oli vaan kohtelias. Ehkä se vaan on niin, että vaihto-oppilaita kohdellaan arvosanoissa silkkihansikkain ;) Mutta sitten toisaalta tiedän, että opettajamme on todella vaativa. Kuten kerroin jo aiemmin, puolet luokaltamme ei päässyt läpi, joten puolet luokasta kirjoittaa tehtäviä uudestaan - pelkkä ajatuskin on painajaismainen: 36 sivua tieteellistä tekstiä ruotsiksi uudestaan. Ei kiitos. Mutta ei huolta. Ruotsinkieleni ei vakuuttanut fysiikan opettajaani toisessa tentissä ja sain vain G:n, kuten osasinkin olettaa. Mutta en silti ollut luokkamme huonoin, mikä on miusta aika hienoa. Ja jos olisin saanut tehdä kokeen suomeksi niin tietenkin olisin osannut enemmän. Olin ymmärtänyt tehtäviä väärin ja aika yksinkertaisesti loppui kesken. Ja enpä mie siihen ollut hirveesti lukenutkaan, joten ei haittaa. Pääsin kuitenkin läpi, osa ei päässyt.

Fysiikan ensimmäinen projektikin on nyt takana ja toinen painaa päälle. Myös se artikkeli kolkuttelee oven takana ja mie olen vaan niin väsynyt, että en tiedä jaksanko tehdä niitä. Pakko yrittää, tiedän sen, mutta... Tahtoo lomaa, oikeeta lomaa. Joululomakaan ei tule olemaan sellainen, sillä meillä on tehtäviä lomaksi, joten en voi täysin hyvillä mielin levätä silloinkaan. Milloin sitten? Kesällä? Silloin pitää olla töissä... Mutta toivon, että silloin saan sentään illat levätä. Ehkä. Saa nähdä. Väsyttää...

Mutta ei huonoa, jos ei jotain hyvääkin. Vaikka kieli on yhä yhtä tuskaa, niin huomasin tässä yksi ilta elokuvaa katsellessa, että tekstit oli ruotsiksi, vaikka luulin niiden olleen koko ajan suomeksi ja ymmärsin silti kaiken =) Aika mieletön fiilis =) Ja kyllähän niitä ihmeitä tapahtuu välillä, että sanon yhden kokonaisen lauseen miettimättä miten sana taipuu ja mikä se sana on ruotsiksi ja se menee oikein siitä huolimatta =) Näitä ihmeitä ei tapahdu usein, mutta muutaman kerran viikossa ja se jo on aika kivaa =) Miulla on siis vielä toivoa, että toukokuussa kieli jo sujuu joten kuten, tai sitten ei, mutta olen ainakin kärsivällisempi ja ehkä jopa lempeämpi itseäni kohtaan. Toivossa on hyvä elää.

Muuten. Noidannuoli on ruotsiksi ryggskott (selkälaukaus) ja saksaksi noidanlaukaus =) Aina oppii jotain uutta ;) Lopuksi kuvia syksyisestä Visbystä ja koulustani viime viikolta =)